maanantai 14. helmikuuta 2011

Ajatusten sekamelska

Onko aamu paras hetki kun päivä on edessä vai ilta kun päivä on takana? Sitä jäin eilen illalla miettimään. Suihkusta tullessani totesin, että "päivän paras hetki kun saa vaihtaa yökkärin päälle ja tietää, ettei tarvitse jaksaa enää mitään". Eikö samalla tavalla voisi aamulla nousta ylös ja ajatella "päivän paras hetki kun kaikki on vielä edessä"? Miksi sitten se ajatus tulee illalla? Onko jokainen päivä vain selviytymistä? Taas se alkaa - sama rumba, ei auta, perse ylös sängystä ja menoksi. Asia on minun mielestäni mielenkiintoinen. Nautin aamuista, joina saan nukkua pitkään (eli kohtalaisen usein), roikkua facebookissa ja juoda aamukahvia rauhassa. Kyllä - olen riippuvainen facebookista. Aamujen nautinnosta huolimatta ajattelen illan olevan paras hetki.

En silti koe, että päivät olisivat selviytymistä. Ehkä olen vain malttamaton? Illalla tiedän jo mitä päivän aikana on tapahtunut. Oooo! Vähänkö kuulostaa mahtipontiselta :D. Aivan kuin päiväni olisivat täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joiden kanssa kamppailen aamusta iltaan hiki päässä kunnes illalla uupuneena painan pääni tyynylle ja uinun prinsessan unta. Voin kertoa, että minun päivääni on tänään kuulunut töitä, koirien pissatusta ja ratsastusta :D. Kieltämättä jouduin hieman käyttämään päätäni pohtiessani missä järjestyksessä asiat teen, että saan kaiken tehtyä. Se niistä kuuluisista organisointitaidoista, jotka ehkä kohdallani ovat yhtä järjestyksessä kuin vaatekaappini. 


Toisaalta - tänäänhän on ollut myös ystävänpäivä. Suorastaan siis jännitin kuinka paljon saan ystävänpäivätoivotuksia. Ei loppunut sormet kesken eikä varpaita tarvittu laskemiseen lisäksi. Olen kuitenkin siinä onnellisessa tilanteessa, että ystävieni kanssa otamme yhteyttä hieman useammin kuin kerran vuodessa ystävänpäivänä. Tulen hyvälle mielelle siitä kun saan kertoa ystävilleni mitä he minulle merkitsevät. Ei sitä varten tarvita Ystävänpäivää, sillä ystävänpäivä on joka päivä. Yhtään ystävänpäiväkorttiakaan en tänä vuonna lähettänyt ja jos rehellisiä ollaan niin en kyllä muista lähetinkö viime vuonnakaan. Kun on muuttanut pois kotipaikkakunnaltaan, ystävien merkitys kuitenkin on korostunut. Olen hyvin onnellinen siitä, että olen saanut läheltä uuden ystävän, jonka kanssa todella tiedän voivani jakaa kaikki asiat. Aiemmin olimme ns. hyvän päivän tuttuja. Hauskaa oli kun nähtiin, mutta yhteyttä ei sen enempää pidetty. Toisaalta taas kaipaan suunnattomasti puheluita: "Mä oon viiden minuutin päästä siellä - pistä kahvi tippumaan." Niitä ei enää uudella paikkakunnalla tule.

Sanomattakin lienee selvää, etten ole erakkoluonne :D. Jos minut laitettaisiin kuukaudeksi eristyksiin ihmisistä, neljän seinän sisälle, tulisin varmasti hulluksi (hullummaksi siis kuin nyt). Toinen vaihtoehto on, että valloilleen pääsisi tolkuton puheripuli, johon ei olisi lääkitystä TAI sitten alkaisin muistuttaa äitiäni eli puhuisin itsekseni :). Todistusaineistoa siitä ei ole, että tällä hetkellä puhuisin itsekseni, sillä jos joku on ollut kuuntelemassa se ei ole ollut itsekseen puhumista ja minähän en mitään tunnusta!

Tästä kirjoituksesta puuttui punainen lanka, johtotähti, juoni ja kaikki järjellinen ajatus. Voihan olla, että aivoni jäätyivät ratsastaessani n. -23 asteen pakkasessa. Sanoin tallikaverillekin, että tulee sitten irrottelemaan minut lämpimällä vedellä jos ei ala kuulumaan. Liekö seuraavalla kerralla kypäränkin sisälle laitettava lämminvesipullot jos ajatuksenjuoksu alkaa olemaan tällaista. Vai onko tässä mitään eroa normaaliin? Vain ehkä harvat ja valitut ovat päässeet perille ajatuksistani, joita en aina itsekään ymmärrä. Jos joku on lukenut Harry Pottereita niin tietää niissä olevan ajatusseulan. Taikasauvalla voi ottaa ajatuksen päästään ja laittaa seulaan niin, että toinenkin näkee sen. Vois olla hyvä mullekin! 


Nyt tämä tirkistelynhaluinen ihmisyksilö siirtyy television ääreen katsomaan Linnantähtiä. Liekö se tämän jännittävän päiväni ansioita, että haluan nyt vertailla omaa päivääni julkkisten jännittävään päivään ja saada hieman äksöniä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti