maanantai 7. maaliskuuta 2011

Onnellisuus on vaikea laji

"Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää. Psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet. Useiden tutkijoiden mukaan ihmisen persoonallisuudella on geneettinen perustansa, ja sellaiset luonteenpiirteet kuin hyvä itsetunto, optimistisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus ovat omiaan lisäämään onnellisuutta." (Wikipedia)

Kuluneen viikonlopun perusteella olen itse eniten seuraavan herran kanssa samaa mieltä:
"Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on." (Wikipedia)

Monesti sitä miettii miten moni asia on huonosti. Tietysti on asioita, jotka vaikuttavat olennaisesti vallitsevaan olotilaan. Yksi asia on raha. Vaikka raha ei tee onnelliseksi, on elämä helpompaa jos ei joka senttiä tarvitse laskea. Uusi tukka, uudet vaatteet tai vaikkapa heräteostosten tekeminen tuo hyvää mieltä - minulle ainakin. Uskon suurimman osan ihmisistä olevan materialisteja ainakin jossain määrin. Kaunis sisustuskin syntyy erilaisilla esineillä ja materiaaleilla. Minä ihailen aina kauniita sisustuksia.

Merkittävämpää kuitenkin onnellisuudessa on hyvät elinolosuhteet. Minä väitän, että kokeakseen onnellisuuden tunteen ei elämässä jokaisen asian tarvitse olla kohdallaan. Ehkä onnellisuus ei silloin ole joka hetki vallitseva olotila (milloinpa se olisikaan), mutta hetkellisesti onnellinen voi olla vaikka joku asia mättäisikin.

Vietin kuluneena viikonloppuna hyvin Ystävällistä viikonloppua.

Olen muuttanut kaksi vuotta sitten pois kotipaikkakunnaltani. Muutin miehen perässä ja rakensin elämäni uudelle paikkakunnalle. Vaikka täällä lähistöllä on jokunen uusi kaveri ja yksi mahtihyvä ystävä, kaipaan toisinaan vanhoja ystäviäni todella kovasti. Kaipaan niitä hetkiä kun puhelin soi ja ääni puhelimessa sanoo: "Pistäs kahvi tippumaan, olen viiden minuutin päästä siellä." "Ooksä kotona? No mä tuun käymään." jne. He ovat ihmisiä, jotka ovat olleet elämässäni pitkään. En toki väitä, että pienellä paikkakunnalla olisin elänyt kovinkaan vilkasta seurapiirielämää :D. Ehkä pääsääntöisesti kotona oli minä ja koirat. Pidin kuitenkin elämästäni - olin siihen tyytyväinen. En ollut onnellinen, mutta olin tyytyväinen.

Lauantaina meillä kävi vieraita kotipaikkakunnaltani. Ystävä, sen mies (eiköhän sekin jo tähän ystäväkastiin mene ;) ja heidän 7-kuinen tyttärensä - minun kummilapseni. Mietin voiko ihminen sillä hetkellä juuri onnellisempi olla. Tuo hetki nauruineen sai minut unohtamaan kaiken mikä ikinä mieltä onkaan painanut. Onnellisuuden tunne oli suorastaan huumaava. Sillä hetkellä olin onnellinen siitä mitä minulla on, enkä tosiaan murehtinut sitä mitä ei ole.

Eilen sitten vielä aurinkoisessa, joskin hurrrjan kylmässä tuulessa kävimme lähellä asuvan ystäväni kanssa ulkoilemassa. Ysti, kolme koiraa ja reilusti teitä/polkuja missä kävellä. 1,5 tuntia hurahti kuin siivillä. Voin vain todeta, että minulle ystävät ovat merkittävä osa onnellisuutta.
Mieltä ilostuttaa myös se, että kevät todella tulee. No jep - jos nyt katson ulos voin todeta sään "ei niin keväiseksi". Pakkasta on vain muutama aste, mutta viima on jälleen pureva ja aurinkokin on mennyt piiloon. Tänä talvena muuten on ollut ärsyttävät ilmat (se siitä onnellisuudesta :D). Jos on ollut lauhaa, on satanut lunta KOKO AJAN. Jos ei ole satanut lunta, on ollut tuhoton määrä pakkasta. Aurinkokin on ollut suurimmaksi osaksi piilossa. Mutta hei - kevät tulee! Tosin.. Nyt lauhtumisen myötä on alkanut ihan tolkuton tuuleminen. Valivalivali. Tulispa kesä niin pääsis valittamaan miten kuuma on eikä jaksa tehdä mitään!

On kuitenkin kolme varmaa kevään merkkiä:
1. Lumen alta alkaa paljastua teiden pinnat. Täällä on jo paljon ihan sulia teitä, joskin tuo kotoa lähtevä tie onkin aivan peilijäässä. 
2. Koiralla ja hevosella on karvanlähtöaika. Takuuvarma kevään merkki.
3. Opelin takakontti lähtee auki!! Mun OppiPojan EnsiLempi on farmariauto, jonka takaluukku avataan semmosesta metallisesta napista. Senhän tietää miten käy kun jonnekin sinne napin ympärille menee vettä, joka sitten jäätyy. Koira on kulkenut koko talven takapenkillä. NYT se luukku taas avautuu! Love is in the air :D

Toivottavasti aurinkoa saadaan jatkossakin niin pysyy takaluukun nappi sulana!

2 kommenttia:

  1. "Onni voi tulla vapaasti ja odottamatta –
    älä etsi sitä liian epätoivoisesti.
    Rentoudu niin se saapuu."

    Näin se meillä, rakas ystäväiseni <3

    VastaaPoista
  2. Jos tässä olisi se facebookin tykkää -nappi niin painaisin sitä :)

    VastaaPoista