sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

"These boots are made for walking, and that's just what they'll do"

Tai no oikeastaan kyllä lenkkarit...

On nimittäin taas se aika vuodesta kun tulee mieli sujauttaa sirot nelikymppiset läpyskät lenkkareihin ja lähteä testaamaan miten hyvin niillä pysyy pystyssä. Niin siis niillä lenkkareilla. Nelikympin läpyskähän pitää pystyssä tiukemmassakin kurvissa! Otetaan nyt kuitenkin huomioon, että täällä meillä ei ole asfalttiteitä, joiden pinta olisi auringossa sulanut ja tämän takatalven jäljiltä tiet on melkoisen liukkaat.
Lenkkareilla on merkillinen voima. Atleettinen kestävyysurheilijan vartaloni liikkui kuin rasvattu salama! Koko talven olen rahnustanut Kuoman (eläköön Kuomakenkä!) saappailla pitkin polkuja ja teitä. Suoraan sanottuna välillä homma on kiinnostanut kuin kilo paskaa ja pääasia onkin ollut, että koira saa liikuntaa. Olen ronskisti rikkonut koirien irtipitosäädöksiä ja pitänyt koiraa irti. Todennäköisesti kerran kuukaudessa vastaan tulleet ihmiset eivät ole tästä pahastuneet. Vielä todennäköisempää on, ettei ketään ole tullut vastaan edes kerran kuukaudessa. Lenkkarit kun ihmislapsi sai jalkaansa, oli meininki ihan toinen! Olisi tehnyt mieli kävellä piiiiiiitkä lenkki vaan aika ei antanut tällä kertaa periksi - jospa huomenna?

Joskus (niin siis todellakin vain joskus) lenkkeillessä tuntuu, että askel on mielettömän kevyt ja on pakko juosta. Jälleen palataan tähän atleettiseen kestävyysurheilijan kroppaan. Tiedättehän miten kaltaiselleni ihmiselle käy juoksemista seuraavana päivänä? Sängystä noustaan ylös vetoavun kanssa ja joka kerta kun lihakset jännittyy kirotaan kuin pohjalaaset konsanaan! 

Kevät tulee - varmasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti