tiistai 26. huhtikuuta 2011

Kiire

Kyllä wikipedia sitten on yliviisas! Katsoin miten se käsittää termin kiire. Tässä otteita, en ihan kokonaan kopioinut.

"Kiire on jännitteinen tila, jolla on suhde aikaan. Sitä voidaan tarkastella sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta.
Kiire on myös henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti. Jatkuvalla kiireellä on myös ruumiillisia ja henkisiä haittavaikutuksia. Jos kiire saa aikaan unenpuutetta tai ravinnonpuutetta, se voi aiheuttaa välittömiä ruumiillisia vahinkoja esimerkiksi aivoihin. Iso osa jatkuvan kiireen vahingollisuudesta ihmisille johtuu siitä, että ihmisen elimistö suhtautuu kiireeseen kuten henkeä uhkaaviin tilanteisiin. Kiireinen ihminen on jatkuvassa ylivirittyneisyyden tilassa, vaikka tämä tila on tarkoitettu vain hetkellisiin suorituksiin.
Jatkuva kiire on nykyaikaisen länsimaisen yhteiskunnan tuotos." 

Onhan totta, että yhteiskunnalla on vaikutusta kiireen syntymiseen. Yksilön näkökulmasta kuitenkin väittäisin, että MINÄ luon itselleni kiireen. Tällä hetkellä minulla ei vielä ole kiire minnekään vaan n. neljä tuntia aikaa ennen kuin lähden tallille ja siitä sitten yövuoroon töihin. Kuitenkin huomaan koko ajan lietsovani itselleni kiirettä; pyykkikone on päällä, pitäisi mennä pihahommiin kun kerrankin ehtii, voisiko lenkittää koiran vai onko jo liian lämmin, sisällä pitäisi siivota.. jne. jne. aivot tekevät jatkuvaa työtä. Onhan toki niinkin, että jos rupeaisin toimimaan niin hommat tulisi tehtyä. Nyt on kuitenkin tilanne se, että pitkästä aikaa minulla on aikaa istua kahvikupin kanssa tässä koneella ihan rauhassa. Jos en vain itse tee siitä itselleni ongelmaa vaan annan luvan vain olla. Pääasia, että tärkeimmät hommat tulee hoidettua!

Minulle kiire syntyy harrastusten, töiden ja kodin yhteensovittamisesta. Jos tähän yhtälöön vielä lisättäisiin lapset niin huh huh! Noissa karvalapsissa on toistaiseksi ihan riittävästi :). Aina uuden työvuorolistan tullessa käyn sen läpi ja laitan viestiä tallille, että minä päivinä voisin osallistua tunneille (mielellään väh. kaksi kertaa viikossa + itsenäiset ratsastukset), sitten on agilitytreenit ja tukihenkilötoiminta. Kotonakin olisi joskus mukava olla. Mutta elämä on valintoja. Suurin osa ystävistä on jäänyt toisella paikkakunnalle muuton yhteydessä, joten elämällä aktiivista elämää uskon täyttäväni heidän jättämäänsä tyhjiötä. Olen tottunut siihen, että kahville voi pyörähtää viiden minuutin varoitusajalla, täällä sellaisia ystäviä ei ole. No mutta - onneksi puhelimet ja FB on keksitty ;).

Lauantaina käytiinkin vanhempien luona sukuloimassa ja molempien kummityttöjen perheissä kyläilemässä :). Kameraan tarttui nämä kuvat lapsuudenkodin rannasta. Näistä kuvista on kiire poissa :)




Ja lopuksi biisi, josta tykkään kovasti paljon: Anna Puu - C'est la vie

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti