perjantai 15. huhtikuuta 2011

Nauru pidentää ikää

Jos tämä pitää paikkansa niin voin kertoa, että ehdin luultavasti kyllästyä elämääni ennen kuin loppu tulee vastaan. Sen lisäksi, että hyvät (ja joskus ihan tosi huonot) jutut ystävien kanssa naurattavat, olen mestari saamaan nauruhepuleita ihan vaan itseni kanssa. Voin veikata, että kerran jos toisenkin minua on pidetty aivan idioottina kun revin huumoria milloin mistäkin. Vaan minäpä kutsun sitä taidoksi nauraa itselleni. Vakavista asioista huumorin repiminenhän on toisaalta joidenkin mielestä paheksuttua. Niin minunkin mielestäni jos kyse on vahingonilosta, joka kohdistuu toisen elämään. Omasta elämästäni olen sitä mieltä, että kun menee aaaaaaivan päin mäntyjä, on pakko repiä huumoria sillä eihän muuten jaksaisi.

Mutta että niistä hepuleista. Tästä on jo tovi aikaa kun olin tehnyt munakasta aamupalaksi jonain viikonloppuaamuna. Siinä sitten syömisen jälkeen rupesin tiskaamaan muovista paistinlastaa. Lasta oli tiskialtaassa siten, että pidin "kahvasta" kiinni ja vauhditin menoa tiskiharjalla. Naps! Lasta katkesi kuin veitsellä leikaten ja minä sain hepulin :D. Veistelin siinä sitten hallitsemattomista voimistani, jotka katkoo paistinlastatkin ja naureskelin tovin jos toisenkin! Taito se on sekin, että katkennut paistinlasta naurattaa!

Mukavaa perjantaita :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti