torstai 7. huhtikuuta 2011

No mikä siinä nyt on...

...ettei ikäiseni ihminen muka voisi asua omakotitalossa? Kovin oli epäuskoinen ilme tänään ilmakuvien kaupustelijalla kun oven avasin.

Yleisesti ottaen meille hyvin harvoin tulee ihmisiä, jotka soittavat ovikelloa. Olin varmaan äärimmäisen viehkeä näky - kuten ihminen monesti kotona on. Liekö minulla oli jokin ennakkoaavistus siitä, että joku saattaa tulla sillä olin ajoissa laittanut pärstäni ja tukkani ihmisen näköiseksi (siinä määrin kuin se on mahdollista) siitäkin huolimatta, että töihin lähtöön oli vielä aikaa.

Vaatetus ei ollut ehkä ihan sitä ykkösluokkaa. Vanha virttynyt ja raidallinen toppi sekä lököttävät verkkarit. JEp jep! Ensimmäinen fiilis ovikellon soidessa oli, että mitä ihmettä mä laitan päälleni :D. Ihan siinä sitten tyylikkäästi päätin kuitenkin mennä avaamaan oven (kun en toppatakkiakaan naulakosta kehdannut päälleni vetäistä) ja kurkin siinä sitten ovenraosta kun viimeisen päälle siisti ja huoliteltu nainen seisoi ovella - "Juu että hei vaan." Hän siinä sitten taisi hetken oikoa sekaisin menneitä pasmojaan kunnes sai kakaistua: "Oletkos sä talon emäntä?" Hah - enkös mä näyttänyt emännältä parhaimmillaan, kotivaatteissa ja kaulin vaan puuttui kädestä :D.

"Juu-u - olenhan minä." Sitten hän kertoi asiansa, johon minä vastasin kunnon emännän tavoin: "No tuota kun tuo isäntä vastaa tällaisista asioista niin jospahan mä vien teidät hänen luokseen." :D. Sanoisinko, että olen hyvin koulutettu yksilö!

Siinä sitä sitten peräkanaa marssittiin isäntää häiriköimään harrasteen pariin. Liekö syynä keskeytyneet hitsaukset kun ei kuvaa ostettu? Mies kuitenkin huomasi, että kuvassa on pihalla ihminen (mieheni siis). Täti siinä sitten yritti vielä myydä kuvaa, että "aattele nyt kun siinä oikein näyt pihalla". Enpä minäkään tajunnut siinä vaiheessa sanoa, että passikuvan saa paljon halvemmalla ja tunnistaakin paremmin ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti