lauantai 2. huhtikuuta 2011

Pessimismi ja optimismi

Ja kuten aina niin viisas wikipedia meille kertoo:

Pessimismi tarkoittaa huonojen puolien näkemistä kaikessa tai oletusta, että asiat pahenevat, epäilevää suhtautumista tulevaisuuteen.
Maija-Riitta Ollilan mukaan pahimman varalle varautuminen tekee pessimistinä olemisesta voimavaroja kuluttavamman kuin optimismista.
Pessimisti näkee vaikeutta joka tehtävässä, optimisti näkee tehtävää joka vaikeudessa.

Optimismi tarkoittaa myönteistä ja toiveikasta elämänasennetta ja kykyä nähdä asioiden hyvät puolet. Optimismi on vastakohta pessimismille.
William Jamesin mielestä todellisuudessa hyvyyden toteutuminen ei ole varmaa mutta on kuitenkin mahdollista. Tällöin onnellisuuden toteutuminen on jotakin tavoittelemisen arvoista. Jamesin mielestä optimismi lamauttaa toiminnan, kuten pessimismikin. Jos ihminen on varma siitä, että kaikki tulee kääntymään hyväksi, hänellä ei ole vaikutinta toimia ihmiskunnan ja maailman kehittämiseksi.
Optimisti näkee tehtävää joka vaikeudessa, pessimisti näkee vaikeutta joka tehtävässä.

Ne viisaat ihmiset väittää, että pessimisti ei pety. Bullshittiä sanon minä :D. MINUT on diagnosoitu pessimistiksi oikein psykologien toimesta. Tämän diagnoosin sain pyrkiessäni kouluun öööö... vuonna 2005 (?). Hain opiskelemaan sosionomiksi ammattikorkeakouluun. Valintakokeet järjesti joku psykologitiimi. Siinä oli miljoona ja satakahdeksan monivalintakysymystä, ryhmätehtävä (vai olikohan se vasta seuraavana vuonna) ja psykologin haastattelu. Kun tulokset kolahti postilaatikkoon, revin härän raivolla kuoren auki - valintakokeenne on HYLÄTTY! Mitä?! "Tarkempaa tietoa voitte kysellä sinä ja sinä päivämääränä siitä ja tästä ja tuosta puhelinnumerosta." No minähän kyselin. Sieltä kerrottiin mulle, että mä olin pääsääntöisesti keskivertohakijan tulosten yläpuolella, mutta valintakoe hylättiin, koska mä olen pessimisti. No jippii :D. Uskalsin silti vielä pyrkiä kouluun vuonna, jona psykologit eivät enää tehneet valintoja. Liekö valintakokeen järjestäneet ammattikorkean opettajat olivat sitten optimisteja kun valitsivat mut aloittamaan opinnot? "Hirvee työsarka, mutta eiköhän tuostakin sosionomi vielä tehdä!" Ja juu - niin tehtiinkin.


Varmasti olenkin pessimisti tietyissä asioissa. Minun elämässäni on ainakin aikoja, jolloin tuntuu, että joka ikinen asia on vastaan ja kaikki kaatuu niskaan. Yritä siinä sitten olla optimisti! Jippii! Paskaa sataa niskaan, sateenvarjo puuttuu, mutta onneksi mulla on talikko :D. Todennäköisempää on, että uskon paskan muuttuvan pian ripuliksi. Ja kauhistelkaa vaan rauhassa näitä kauniita kielikuvia - olen niistä hyvin ylpeä enkä pelkää kirjoittaa niitä julkisesti teidän luettavaksenne. Elämässä on ollut paljonkin pettymyksiä (mm. se, että pessimistinä valintakokeeni hylättiin), mutta nythän voin tuulettaa - en ole täysin pessimisti, koska sillon en pettyisi :D.


Onhan toki elämässäni paljonkin optimismia. Toisinaan liikaakin. Erilaiset lainat painavat niskaa, mutta hei kyllähän näistä kattokaas selvitään. Ai jaa - KELA perii pari tonnia takaisin, tiedänpähän miksi käyn töissä. En toki haluaisi käyttää rahaa muuhun kuin KELAlle maksamiseen. On upeaa miten KELA tukee opiskelijoita ja opettaa sitten myöhemmin kantamaan vastuuta. Ai niin.. Tässähän piti kirjoittaa optimismista. No mutta mulla onkin monesti taipumus kirjoittaa asian vierestä. Kyllähän vaikeudet kasvattavat ihmisenä, niistä ottaa oppia (tai sitten ei) ja ne antavat taistelutahtoa - "Minä selviän tästäkin." Optimismi mielestäni kuitenkin vaatii sen, että näkee mitä hyvää elämässä on. Kun (ja väitän, että ihan jokainen joskus näin tekee) tuijottaa elämänsä epäkohtia voi helpostikin alkaa tuntua siltä, että moni asia pitäisi olla toisin, muttei kykene muuttamaan tilannetta sillä se tuntuu liian vaikealta. Nyt on syytä muistaa, että esim. oikeasti masentunut ihminen on sillä hetkellä olosuhteiden pakosta pessimisti eli jos tätä lukee joku masennusta sairastava, älkää luulko minun kuvittelevan sormia napsauttamalla asioiden paranevan.


Kenties itse olen pessimistinen optimisti. Vai onkohan se mahdollistakaan? Vai olisinko optimistinen pessimisti? Mitähän eroa noilla olisi? Anyway, elämä tuo eteensä vaikeuksia ja joskus tuntuu, ettei niistä pääse yli. Kun niistä on selvinnyt, voikin katsoa taaksepäin ja näyttää reilusti vaikka keskisormea vaikeuksille: "Selvisinpäs!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti