maanantai 2. toukokuuta 2011

Omatunto ei ole syntymälahja

Viime viikon keskiviikkona ajelin koiran kanssa agilitytreeneihin. Näin kun poliisi pysäytti vanhahkon mersun ja astui autosta ulos puhallutuspillien kanssa. Jatkoin ohi, käydäkseni apteekissa ennen treenejä ja hetken päästä palasin takaisinpäin. Sama mersu oli edelleen pysäytettynä ja ovet auki.. Ei ehkä ollut puhdas puhallus? Tai jospa puuttui voimassa oleva ajolupa? En tiedä.

Samalla reissulla huomasin kuinka linja-autopysäkin kopista oli lyöty lasi rikki. Sirpaleet olivat maassa. Siinä kohtaa mietin, ettei tosiaan omatunto ole syntymälahja sen enempää kuin käytöstavatkaan. Tiedän työnikin puolesta, että on olemassa ns. tavallisia perheitä, joiden lapsilla on suunnattomia ongelmia perhetaustasta riippumatta. Suurimmassa osassa tapauksista kuitenkin kasvatus on aikalailla hukassa. Nyt joku ajattelee, että "mitä tuo tuolla huutelee kun sillä ei ole omia lapsia". Ei olekaan, mutta olen ollut itse lapsi. Olen vanhempieni lapsi edelleen ja minut on kasvatettu. En kai kovin pahasti ole vinoon mennyt kun en ole koskaan tehnyt ilkivaltaa - en tahallani enkä vahingossa. Olen toki rikkonut lakia - olen käyttänyt alkoholijuomia alaikäisenä, olen ajanut ylinopeutta yms. Koskaan minulle ei olisi tullut mieleen rikkoa jotain toisen omaa. 

Olenkin miettinyt, että mitä iloa siitä bussikopin hajottamisesta saa? Tuoko ilon se, että aiheuttaa yhteiskunnalle laskua (kopin siivous/korjaustyöt)? Vai se, että jollekin aiheutuu harmia? Vai olisiko kyse jännityksestä (näkikö kukaan)? En tiedä... En tosiaankaan tiedä. Enhän tiedä sitäkään onko kyseessä ollut joku nuorisoporukka (minä vain oletan niin). Ihan yhtälailla lasin on voinut hajota kun joku aikuinen ihminen ei ole mahtunut ison egonsa kanssa kävelemään kopin ohi vaan on kokenut tarvetta tehdä tietä. 

Minähän olen sitä mieltä, että vaikka kansa kuolisi sukupuuttoon niin kaikkien ihmisten ei ole tarpeellista lisääntyä. Sitä kun vaan ei mitenkään voi estää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti