maanantai 23. toukokuuta 2011

Sadepäivän ajatuksia

Joskus ajatukset saavat alkunsa ihan kummallisista asioista. Olen toisinaan aasinsiltojen mestari. Tulin tänään aamulla yövuorosta kotiin hieman ennen yhdeksää. Aurinko paistoi, joskin oli melko tuulista. Tarkenin kuitenkin hyvin kävellä lyhythihaisessa autolta sisälle. Kävin suihkussa, söin ja kömmin peiton alle lukeakseni tovin. Olin kiitollinen pimennysverhosta makuuhuoneen ikkunassa. Yhden aikaan herätyskello soi ja kuulin kuinka sade ropisi ikkunaan. Tunnin taistelin heräämisen kanssa, kiitos torkkuajastimen keksijälle ;). 

Mikä se aasinsilta sitten on? Eikö ole ihan selvä homma, että säätilan vaihtuminen tuo mieleen elämän?! Aivan selvää päässinlihaa :D. No mutta hei - sellaistahan elämä on, että yhtenä hetkenä paistaa aurinko ja toisena sataa vettä. Sama pätee parisuhteessakin. Olen aivan varma, että jokaisessa elämässä ja parisuhteessa on sateiset hetket. Aurinko antaa voimaa, niin myös hyvät hetket. Niitä vaalien ja mukanaan kantaen ihminen selviää yllättävän paljosta sateen alkaessa. 

Olen viime päivinä oikeastaan pohtinut elämää paljonkin ja kenties sen takia onnistuin rakentamaan tuon aasinsillan. Vaikka en aina oikein tiedä mitä elämältäni lopulta haluan, olen viime päivinä ollut hyvinkin seesteinen olotilaltani. Rakastan, arvostan ja kunnioitan sitä mitä minulle on annettu. Toivon, että jokaisen elämässä edes joskus paistaa aurinko ja antaa voimaa sadepäiviin. Minun aurinkoni on taivaalla nyt :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti