tiistai 3. toukokuuta 2011

Tyytyväisyys

Olen 25 vuotias
Minulla on hyvä ja toimiva parisuhde
Asumme omakotitalossa maalla
Minulla on hyvät välit perheeseeni
Minulla on hyviä ystäviä
Meillä on kolme koiraa
Minulla on hevonen
Minulla on ollut töitä valmistumisestani saakka
Autokin kulkee eteenpäin

Minä en ole tyytyväinen

Löysin seuraavan tarinan ja toivon, että luet sen:


Kuten tuossa listasin, näyttäisi elämäni olevan hyvin mallillaan. En kuitenkaan ole materialisti. Omakotitalo lisää tyytyväisyyttä, muttei tuo onnellisuutta. Onnellisuutta tuo se, että saa asua maaseudulla eikä ole pakotettu asumaan kerrostalolähiössä. Äkkiä voisi kuvitella, että minulla on kaikkea mitä olen halunnut. Tyytyväisyys ei ole kuitenkaan kiinni siitä mitä omistaa. En myöskään ole tyytymätön elämäntilanteeseeni, koska asiat eivät voisi olla paremmin kuin ne tällä hetkellä olet. 

Ehkä kuluttavinta onkin, etten tiedä mihin olen tyytymätön. Uskon kuitenkin vakaasti, että olen itseeni tyytymätön. Kenties se on jonkinlaista arvottomuuden tunnetta. Tiedän, että on ihmisiä, joille olen tärkeä. Tiedän, että minulla on työyhteisössä oma paikkani. Tiedän, että teen arvokasta työtä. En myöskään tarkoita sitä, että haluaisin tulla nostetuksi jalustalle, joka korostaisi arvoani. Mietin vain mitä minun pitäisi tehdä, jotta löytäisin oman arvoni? Ensin pitäisi tietää löydänkö arvoni jonkin ulkopuolisen tekemisen kautta (kehittyminen työssä yms.) vai onko kyse minusta itsestäni? En ole koskaan oikein osannut arvostaa itseäni. Olen myös huono ottamaan hyvää palautetta vastaan. Olen kuitenkin kehittynyt siinäkin asiassa.

Minulla on tahto tehdä hyvää. Suurinta tyytyväisyyttä tuottaa toiselle hyvän mielen aikaansaaminen. Olen sitä mieltä, ettei ihminen kuitenkaan voi koko elämäänsä ulkoistaa tyytyväisyyden tuottamista. 

Joku voi nyt myös ajatella, että tavoittelen kuuta taivaalta. En. Enhän edes tiedä mitä tavoittelen, mutta kun keksin sen niin lupaan kyllä tuoda sen julki :). 

Viime viikolla syntyi tällainen n. 3 minuutin aikana pyöräytetty sepustus kun istuin hiljaisessa aulassa työni puolesta:

Raksun raksun sanoo kello,
kellon kullan kuulen kyllä.
Seinät kertoo tarinaa,
kuulen oven narinaa.
Koskaan oikein tiedä en,
siis miksi ääntä kuuntelen.
Tahdon tehdä niinkuin minä,
enkä olla niinkuin sinä.
Ajatusten virtaa tuotan,
aina tunteisiini luotan.
Järki joskus minut jättää,
tunteet ei voi viedä mettään.
Hiljaisuuden laulu soi,
kevään kutsun kuulla voin.
Tunteet kohti kuljettaa,
uutta suurta unelmaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti