keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Lomalla

Ihminen haluaa tehdä lomalla asioita, joista nauttii. Minulla pääasiallisena suunnitelmana oli koiran treenaaminen ja ratsastus. Ratsastaminen on toki toteutunut - miljoonan paarman keskellä, mutta koiran treenaamisesta ei ole toivoakaan tällä helteellä. Sisälläkin lämpötila on n. +30 astetta, joten tänne läkähtyy niin ihmiset kuin koiratkin. 

Harmittaa! Jos ei tarvitsisi tehdä mitään ja sisälle pääsisi viileään, tämä ei ottaisi niin paljon kupoliin. Nyt ei kuitenkaan missään pääse viileään.

Tulevaa lauantaita odotan kuitenkin kovasti. Kun muutin pois syntymäkunnastani, taakse jäi ystävät. Lauantaina lähdemme miehekkeen kanssa kylään ystäväpariskunnan luo. Ohjelmassa on mökki, saunaa, grillausta ja oletettavasti kierros ihmisten ilmoilla. Ihan mahtavaa :).

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Juhannus

Hyvää juhannusta - keskikesän juhlaa :). 

En kyllä oikeastaan ymmärrä, että vuosi on taas puolessa välissä - miten ihmeessä se on mahdollista?! Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet kuluu. Kai tämä on sitä aikuisuutta.. Tänään aion vain nauttia vapaapäivästä, huominen tuo työt tullessaan.


torstai 23. kesäkuuta 2011

Laita hyvä kiertämään :)

Kävin eilen meidän lähikaupassa tekemässä juhannusta varten ruokaostokset, ettei ihan kaappi ammota tyhjyyttään. Olen tosin itse ainoastaan huomisen vapaalla ja muuten vietän juhannuksen töiden parissa. 

Mutta siis... Olin kassalla lastaamassa ostoksia hihnalle kun taakseni ilmestyi työmies eväiden kanssa. Päästin hänet ohi - tiedän miten voi ottaa nuppiin kun on ostamassa eväitä ja joku lastaa ostoskärryllistä tavaraa hihnalle. Kehoitin myyjää ottamaan hänet ensin. Mies kiitti tyytyväisenä ja sain itsekin hyvän mielen.

Sain lastattua omat tavarani hihnalle ja tietysti muovipussit länttäsin koko tavaraläjän perään sen sijaan, että olisin kiikuttanut ne jo kädessäni hihnan loppupäähän. Sitten seistä törötin siellä ilman muovipussia - HALOO! Myyjä ystävällisesti kurkotteli minulle muovipussin ja seuraavaksi vuorossa ollut vanhempi mieshenkilö vielä antoi myyjälle hihnalla olleet kaksi pussia, jotka myyjä taas antoi minulle. Ymmärsikö kukaan? Ei? Hyvä :D. 

Kaikilla oli jotenkin hyvä mieli näistä pienistä eleistä! Laitetaan siis hyvä kiertämään :)

Hyvää juhannusta!


torstai 16. kesäkuuta 2011

Lapsena kaikki on suurempaa

Tässä tuli tovi sitten pohdittua sitä miten pieni seiskaluokkalainen koki lukiolaiset ihan hurrrrrjan isoiksi ja vanhoiksi. Muistan kun meidän koulussa lukio oli toisella puolella tietä ja siellä käytiin osalla tunneista. Hyvä tavaton miten ne lukiolaiset oli jotain suurta ja hienoa :). Kun itse olikin sitten lukiossa, tuo samainen ajatus huvitti suunnattomasti. Sitä edelleen tunsi itsensä ihan lapseksi muistellessaan sitä miten suurta ja hienoa lukiolaiset pienempien mielestä olivat. 

Voin myös sanoa, että lukiossa ollessani olen ajatellut, että kyllä reilusti yli 20-vuotiaat ovat jo elämältään ihan erilaisia ja että elämän täytyy TUNTUA erilaiselta. Noh.. Täytän vajaan kolmen kuukauden kuluttua 26 enkä oikein tiedä miltä tämän pitäisi tuntua. En sisäistä sitä, että olen jo lähempänä 30 vuotiasta kuin 20 ja yleisesti ottaen mietin aina sitä miten täytin 18 ehkäpä kolme vuotta sitten. Todellisuus paljastuu kun huomaan, että taitaa siitä ollakin hieman pidempi aika.

Kesällä -99 olin leirillä Takkulan ratsastuskeskuksessa. Muistan paikan VALTAVAN isona! Minulla oli oma hevonen mukana ja se asusti englantilaistyylisessä kesätallissa. Muistan illan kun tuli kova ukkosmyrsky ja aitasta lähdin juoksemaan piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän matkan tarkistamaan, että hevosella on kaikki hyvin. Eilen, vuosien jälkeen, vei tieni Takkulaan. Kun ajoin autolla pihaan, tuli mieleen Arttu Wiskarin biisi Mökkitie. Biisissä Viskari yhdessä kohdassa laulaa kuinka mökkitie kesti lapsena paljon kauemmin. Sama tunne tuli Takkulassa. Valtavan iso paikka ei enää näyttänytkään valtavan isolta paikalta kun sitä aikuisen silmin katsoi. 

Muutoinkin Mökkitie koskettaa minua. Jospa siis tähän vielä laitan Wiskarin kappaleen - Mökkitie

Kesäkuu vuonna kasikuus, meidän sierra oli melkein uus. Faija tankkas, mutsi pakkasi eväitä. 
Mä istuin jo takapenkillä, hymy korvissa vöihin köytettynä. 
Dingo lauloi nahkatakkista tyttöä. Ukki kertoi jatkosodasta, siitä alikersantti Rokasta.
Emmä tuolloin mistään tajunnut, nautin vain lomasta.

Faija anna mun ajaa mökkitie, lupaan että saunaan vettä vien. 
Muistan kivet ja kannot tän soratien. 
Mielessäni olin Henri Toivonen, ralli idoli pienten poikien. 
Faija nauroi, mutsi pelkäsi katsoa.

Kesä loppui ja mulle kerrottiin, ei tule enään reissuja Evitskogiin. Vanhemmat eros ja mökki myytiin. Kävin eilen ajamassa mökkitien, muistin että kauemmin se vie. Tutut reitit vaihtuneet pintoihin mustiin. Ei ukkikaan krro enään sodsta. Se kasvaa heinää Honkanummella. 
Ny paremmin ymmärrän tarinan ja hänen tekojan arvostan.

Faija anna mun ajaa mökkitie, lupaan että saunaan vettä vien. 
Muistan kivet ja kannot tän soratien. 
Mielessäni olin Henri Toivonen, ralli idoli pienten poikien. 
Faija nauroi, mutsi pelkäsi katsoa.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Pää jumissa

Kummityttö tuli tänään kylään. Hän kertoi isän palkinnoksi voittamasta tuoliin asetettavasta hierontakoneesta. Äiti pitää siitä kovasti, koska hänellä on niskat aina jumissa. Siinä kerrottiin, ettei laite ole lasten lelu. Sitten tyttö totesi, että "lapsillakin voi olla pää jumissa". Katsokaas kun lapsi istuu siihen tuoliin niin kone hieroo juuri pään kohdalta. 

Jäin sitten pohtimaan, että auttaisikohan se tosiaan jumituksiin? Jos töissäkin aina pattitilanteen tullessa hierottaisi päätänsä moisella laitteella kun "on pää jumissa" :D

Voi noita lasten toteamuksia :)

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Oma hetki

Olen sitä mieltä, että vaikka miten asuu parisuhteessa ja on siinä suhteessa onnellinen, hyvinvoiva sekä tyytyväinen, tarvitsee jokainen ihminen joskus oman hetken. Parisuhteenkaan osalta minulla ei ole vaaleanpunaisia laseja - kinastelu on kivaa, perheriidat ei.

Minulla on nyt oma hetki. Tulin hetki sitten tallilta, päästin koiran tarhasta, potkiskelin sille palloa, kävin suihkussa, ruokin koiran ja nautin Danio mustikkarahkan pikkunälkään ;). Isäntä on vielä avoppilassa, joskin tulee sieltä varmaan kohta. Minä kuitenkin nautin tästä hetkestä kun saan olla ihan itseni ja koiran kanssa kotona. Saan olla huonolla tuulella, hyvällä tuulella tai kadottanut kaikki tuulet. On vain minä minä minä ja MINUN hetkeni :).

Kävin kuulkaa ostamassa tänään elämäni ensimmäiset aerobic -kengät. On mulla sisäliikuntakengät ollut, mutta nyt on ihan semmottiset aerobic -kenkulit. Kävi vielä niin uskomaton munkki, että kengät oli 60% alennuksessa. Hintaa siis jäi 50 euroa ja hilut päälle. Miksikö kävin ostamassa kengät? Kävin toissailtana ensimmäistä kertaa "tsumpaamassa" ja oli nääs mielettömän hauskaa! Sunnuntaina olen menossa uudestaan jos vaan suinkin aikataulu antaa periksi.

Huomenna tulee pikkuvieras, 7v kummityttö, joten seuraavan parin päivän aikana ei ole vapaa-ajan ongelmia. Joskaan mulla ei taida olla niitä muutenkaan. 

Mä olen nyt melkolailla hyvällä tuulella :)

Kuvassa Herra tai Rouva LinssiLude


tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kesä

Lämpötilalukemista on pääteltävissä, että nyt on kesä tullut. Kesä toi mukanaa myös itikat ja siltä vallan tuntuukin! Viime viikolla viimein ehdin myös laittaa pelargoniat ja lobeliat neljään parvekelaatikkoon etupihan ikkunoiden alle :).

Viime viikonlopusta lähtien olen pohtinut ihmisen eri rooleja ja sitä pystyykö ihminen asettumaan moneen eri rooliin yhtä aikaa. En ole vielä päässyt mihinkään johtopäätökseen.

Taas kerran minulla kuitenkin on kiire, enkä ehdi koneen ääressä asiaan pureutumaan sen enempää. Keräilen näitä asioita kuitenkin ylös sillä jonakin päivänä minulla varmasti on aikaa ja ehdin avaamaan ajatuksiani paremmin :).

Mukavaa hellepäivää kaikille! Kerrottakoon vielä, etten itse pidä helteestä. Koiran kanssa ei voi tehdä mitään, talli kuhisee paarmoja, yöllä ei saa nukuttua kun on kuuma... +20 astetta ja pilvipoutaa - kiitos!

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Seitsemän vuotta

Niin se aika kuluu - seitsemän vuotta sitten, vuonna 2004, kirjoitin ylioppilaaksi. Oikein jäin miettimään mitä mahtuu seitsemään vuoteen.. Listalle varmasti valikoituvat tapahtumat, jotka koen merkityksellisimmiksi.

- en saanut jatko-opiskelupaikkaa, olin kesätöissä ABC-asemalla
- 2005 vappuna muutin pois kotoa, toiselle paikkakunnalle, pitkäaikaisen poikaystäväni kanssa saman katon alle
- työskentelin toisella ABC-asemalla
- otimme toisen koiran kesällä
- 2005 syksyllä muutimme takaisin kotiseudulle, jouluksi muutimme omaan rivitaloasuntoon
- suunnittelin jatkavani isäni yritystä yhdessä avopuolisoni kanssa
- loppuvuodesta 2005 sain tiedon, että olen päässyt kouluun
- tein päätöksen aloittaa opiskelemaan sosionomiksi yrityksessä työskentelyn sijasta, päätös oli vaikea

- 2006 oli hiljaiseloa, elämä rullasi omalla painollaan

- 2007, kaksi päivää juhannuksen jälkeen hyvä ystävämme menehtyi auto-onnettomuudessa 19-vuoden ikäisenä
- olin kesätöissä työpaikassa, jonne jätin palan sydämestäni
- avoliittomme päättyi, muutin yksin asumaan syyskuussa 2007
- vanhempi koira muutti vanhemmilleni, nuorempi minun mukanani
- minulla oli suhde, josta ainoa hyvä seuraus oli tie itsensä parempaan tuntemiseen ja syvempään tutkimiseen
- elin yhtä elämäni vaikeimmista ajoista

- 2008 elin "villiä nuoruutta" kun aloin päästä jaloilleni eron jäljiltä
- vappuna muutin kerrostaloyksiöstä rivitalokaksioon vuokralle
- otin kaksi ragdollia
-  koirani sai pennut kasvattajan luona, minulle tuli myös kotiin pentu
- olin tyytyväinen elämäntilanteeseeni, sain elää muista riippumattomana
- 10 viikkoa loppuvuodesta vietin työharjoittelussa Espoossa, ne viikot olivat mahtavia!

- 2009 helmikuussa tapasin ensimmäistä kertaa kasvoista kasvoon nykyisen kihlattuni, tiesin hänet jo aiemmin, mutten ollut missään tekemisissä
- sain työtarjouksen Espoosta, vaikean pohdinnan jälkeen päätin olla ottamatta paikkaa vastaan
- maaliskuussa 2009 aloin siirtää tavaroitani jälleen uudelle paikkakunnalle, toukokuun alusta minulla ei enää ollut omaa vuokra-asuntoa
- aloitin vakituisessa työpaikassa 8.4.2009
- jouduin luopumaan kissoista avopuolison pahan allergian takia
- valmistuin 19.6. sosionomiksi
- herätin henkiin vanhan harrastuksen, ratsastamisen
- syksyllä 2010 toinen koiristani lähti uuteen kotiin olosuhteiden sanelemana

- 10.3.2010 ostin hevosen
- 6.7. kihlauduimme
- 23.8. tulin lomautetuksi vakituisesta työstäni
- olin lomautettuna viikon ja sain määräaikaisen sopimuksen, joka kesti loppuvuoden

- 5.1.2011 aloitin tämänhetkisessä työpaikassani, irtisanoin itseni vakituisesta työstäni, jossa lomautus olisi edelleen jatkunut
- 3.6.2011 istun kirjoittamassa tätä blogia ja pohdin elämääni seitsemän vuoden ajalta todeten:

En päivääkään vaihtaisi pois :)


Parhaita hetkiä

Olen töissä ja valvonut yön. Tunti siihen ennen kuin täällä työmaalla lapset heräilevät, kaksi siihen kun heillä alkaa koulu. Olen juuri keittänyt kahvia ja hakenut lehden laatikosta. Työyön paras hetki on käsillä. Työssä voi viihtyä :).

Tänään ehdin nukkumaan vasta joskus 14-15 välillä. Voin kuitenkin jo herkutella sillä ajatuksella kuinka käyn suihkussa, syön vähän jotain, vedän makuuhuoneesta pimennysverhon alas ja toivon maailmalle hyvää yötä :). Parhaalta se hetki tuntuu jos unille pääsee heti aamulla, mutta kun takana on liki 30h valvomista voin taata, että mahtava hetki se on tänäänkin.

Ja kuin pisteenä i:n päälle, on minulla seuraavat kolme päivää vapaata!

Ihanaa perjantaita :)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Punainen lanka kateissa

Olen ollut lukuisia kertoja aikeissa kirjoittaa, mutta en ole saanut sanaakaan ylös... Haluaisin kirjoittaa läheisriippuvuudesta, arvottomuudesta, riittämättömyydestä, eksyksissä olosta, matkasta itseensä tutustumiseen jne. Mielessäni siis pyörii paljon asioita. En kuitenkaan löydä punaista lankaa, etsin sitä siis vielä ja jaan asiat teidän kanssa kun saan niistä jotain tolkkua.

Vuorokausirytmikin meinaa mennä sekaisin. Eilen menin lukemaan kirjaa yhdentoista aikaan vaan eipä edes väsyttänyt vielä puolenyön aikaan. Nousin siis ylös ja rupesin järjestelemään tavaroita sekä pyyhkimään pölyjä. Näin ollen sain nyt aamulla imuroitua heti seitsemän jälkeen kun piti nousta ylös. Kivempi lähteä töihin ja tulla siistiin kotiin. Voin silti kertoa, että nyt hitusen verran väsyttää... Kupponen kahvia niin eiköhän tästä käynnistytä!

Mukavaa keskiviikkoa!