torstai 16. kesäkuuta 2011

Lapsena kaikki on suurempaa

Tässä tuli tovi sitten pohdittua sitä miten pieni seiskaluokkalainen koki lukiolaiset ihan hurrrrrjan isoiksi ja vanhoiksi. Muistan kun meidän koulussa lukio oli toisella puolella tietä ja siellä käytiin osalla tunneista. Hyvä tavaton miten ne lukiolaiset oli jotain suurta ja hienoa :). Kun itse olikin sitten lukiossa, tuo samainen ajatus huvitti suunnattomasti. Sitä edelleen tunsi itsensä ihan lapseksi muistellessaan sitä miten suurta ja hienoa lukiolaiset pienempien mielestä olivat. 

Voin myös sanoa, että lukiossa ollessani olen ajatellut, että kyllä reilusti yli 20-vuotiaat ovat jo elämältään ihan erilaisia ja että elämän täytyy TUNTUA erilaiselta. Noh.. Täytän vajaan kolmen kuukauden kuluttua 26 enkä oikein tiedä miltä tämän pitäisi tuntua. En sisäistä sitä, että olen jo lähempänä 30 vuotiasta kuin 20 ja yleisesti ottaen mietin aina sitä miten täytin 18 ehkäpä kolme vuotta sitten. Todellisuus paljastuu kun huomaan, että taitaa siitä ollakin hieman pidempi aika.

Kesällä -99 olin leirillä Takkulan ratsastuskeskuksessa. Muistan paikan VALTAVAN isona! Minulla oli oma hevonen mukana ja se asusti englantilaistyylisessä kesätallissa. Muistan illan kun tuli kova ukkosmyrsky ja aitasta lähdin juoksemaan piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkän matkan tarkistamaan, että hevosella on kaikki hyvin. Eilen, vuosien jälkeen, vei tieni Takkulaan. Kun ajoin autolla pihaan, tuli mieleen Arttu Wiskarin biisi Mökkitie. Biisissä Viskari yhdessä kohdassa laulaa kuinka mökkitie kesti lapsena paljon kauemmin. Sama tunne tuli Takkulassa. Valtavan iso paikka ei enää näyttänytkään valtavan isolta paikalta kun sitä aikuisen silmin katsoi. 

Muutoinkin Mökkitie koskettaa minua. Jospa siis tähän vielä laitan Wiskarin kappaleen - Mökkitie

Kesäkuu vuonna kasikuus, meidän sierra oli melkein uus. Faija tankkas, mutsi pakkasi eväitä. 
Mä istuin jo takapenkillä, hymy korvissa vöihin köytettynä. 
Dingo lauloi nahkatakkista tyttöä. Ukki kertoi jatkosodasta, siitä alikersantti Rokasta.
Emmä tuolloin mistään tajunnut, nautin vain lomasta.

Faija anna mun ajaa mökkitie, lupaan että saunaan vettä vien. 
Muistan kivet ja kannot tän soratien. 
Mielessäni olin Henri Toivonen, ralli idoli pienten poikien. 
Faija nauroi, mutsi pelkäsi katsoa.

Kesä loppui ja mulle kerrottiin, ei tule enään reissuja Evitskogiin. Vanhemmat eros ja mökki myytiin. Kävin eilen ajamassa mökkitien, muistin että kauemmin se vie. Tutut reitit vaihtuneet pintoihin mustiin. Ei ukkikaan krro enään sodsta. Se kasvaa heinää Honkanummella. 
Ny paremmin ymmärrän tarinan ja hänen tekojan arvostan.

Faija anna mun ajaa mökkitie, lupaan että saunaan vettä vien. 
Muistan kivet ja kannot tän soratien. 
Mielessäni olin Henri Toivonen, ralli idoli pienten poikien. 
Faija nauroi, mutsi pelkäsi katsoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti