torstai 8. syyskuuta 2011

Kun mikään ei riitä

Olen jo monta päivää pyöritellyt päässäni blogipäivitystä vaan enpä ole saanut aikaiseksi. Kaikkien pakollisten asioiden hoitamisen keskellä minulle ei ole jäänyt voimavaroja mihinkään ylimääräiseen. Nyt tuntuu, että olen antanut itsestäni kaiken ja yksikin vastoinkäyminen vielä olisi liikaa.

Heinäkuun loppupuolelta saakka olen elänyt aikataulutettua elämää. Menemiseni on määrännyt hevoseni silmäsairastelu. Olen onneksi saanut sen lääkitsemiseen valtavan määrän apua, mutta toisinaan on hyvin rankkaa ajaa kaksi kertaa päivässä tallille kun matkaa yhteen suuntaan kertyy 30 kilometriä. Töihin lähdön ja sieltä paluun olen myös suunnitellut siten, että käyn tallin kautta. Talli onneksi sijaitsee työmatkallani (jonka pituus muuten on 42km). Sunnuntaina on viimeinen lääkintäpäivä, paluu normaaliin arkeen siis koittaa.

Univelka painaa, sillä vuorokausirytmit ovat sekaisin. Mies on ollut nyt kipeä, joten en ole osannut eilen nukkua (yövuoron jälkeen) enkä saanut kunnolla nukuttua viime yönäkään. Lähinnä tuntuu, että pillahdan itkuun hetkenä minä hyvänsä ja vain siitä syystä, että olen kovin väsynyt. Jo nyt etukäteen stressaan saanko kaksi seuraavaa yötä nukuttua, sillä lauantaina on edessä PITKÄ työvuoro. Nyt oikeasti loppuu voimat

Ensi viikolla on edessä kolmen päivän työkeikka. Arvatkaa mitä? En 2,5 vuoteen ole ollut niin kauaa pois kotoa. Olen siis kaksi yötä reissussa. Kuinkahan mahdan selvitä siitä tämän väsymyksen keskellä? En tiedä sitäkään...

Onko tämä valitusvirsi? Se ei ainakaan ole tarkoitus vaikka voi siltä tuntua. Lähinnä tarkoitus on kertoa, että toisinaan tulee tunne, ettei mikään riitä. Silloin pitäisi muistaa, ettei tilanne jatku ikuisesti. Kuitenkin kun selaa kalenteria eteenpäin ja huomaa, ettei siellä ole oikeasti yhtään päivää, jolloin olisi aikaa levolle voi alkaa ahdistaa.

Pitäkää huolta itsestänne, levosta, terveellisestä ruuasta ja niinkun äiti aina sanoisi: Jalat täytyy pitää lämpimänä :).

Mukavia syysiltoja! Sytytellään vaikka kynttilöitä tuomaan valoa pimeyteen. Minä kaivoin jo eilen kutimet esille ja pian on tämän syksyn ensimmäinen villasukka valmis ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti