lauantai 26. marraskuuta 2011

Anteeksipyytämisen vaikeus

Anteeksi.


Niin pieni sana, mutta niin iso merkitys. Joillekin ihmisille jopa niin iso merkitys, etteivät he kykene tuota sanaa toiselle ihmiselle sanomaan.

Vai eikö heille tuolla sanalla ole merkitystä? Kenties he ajattelevat, ettei sillä silloin ole toisellekaan merkitystä.. Mutta emmekö jatkuvasti puhu merkityksettömiä asioita vain siitä ilosta, että saamme tuottaa ääntä? Onhan ihmisiä, jotka puhuvat harvoin mutta asiaa. Itse en taida heihin lukeutua.

Osaan kuitenkin pyytää anteeksi. Vaikka se ei tee tehtyä tekemättömäksi sen takana on kunnioitus toista ihmistä ja hänen tunteitaan kohtaan.

Anteeksi, että loukkasin sinua. Anteeksi, että toimin sinua kohtaan väärin. Anteeksi, että satutin. Anteeksi, en ajatellut. Tätä voisi jatkaa loputtomiin.

Anteeksi. Sen taakse kätkeytyy omatunto, tietoisuus oikeasta ja väärästä.

Anteeksi. Se on merkki nöyrtymisestä ja siitä, että kykenee myöntämään oman virheellisyytensä - en ole täydellinen.

Anteeksi. Se jättää meidät alastomiksi toisen ihmisen eteen, liittyyhän siihen myös anteeksi antaminen. Entä jos toinen ei anna anteeksi.

Anteeksi. Se osoittaa toiselle ihmiselle hänellä olevan väliä.

Joillekin anteeksi pyytäminen on lähes mahdotonta. Heidän käytöksestään voi havaita heidän olevan pahoillaan, mutta tuon maagisen sanan sanominen ei vain onnistu. Pahoillaan oleva käytös ei korvaa anteeksipyyntöä vaan tapahtuneet asiat jäävät mieleen.

On vaikea ymmärtää miksi se on niin vaikeaa?

Anteeksi. Yksi pieni sana suurella merkityksellä.

2 kommenttia:

  1. Todella hyvin kirjoitettu - Niin samaa mieltä! Anteeksipyytäminen tai -antaminen jättää väylän katkeruuden siemenelle, ja se on vaarallinen siemen. Se voi kasvaa, tukahduttaa, punoa juonia ja kahlehtia ihmisen sisimpää.

    Siksi niin anteeksipyytämisen kuin anteeksiantamisenkin tärkeys on todella suuri, jotta itse kukin voisi elää vapaata elämää.

    VastaaPoista
  2. Tuohon ei ole sitten niin mitään lisättävää - juuri noin Satu :)

    VastaaPoista