sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Pehmeän paketin pettymys ja kaipaus

Muistatteko ne hetket lapsuuden jouluina kun paketti oli pehmeä? Pehmeä paketti ei tarkoittanut leluja, yleensä se tarkoitti vaatteita tms. lapsen mielestä tylsää käyttötavaraa.

Muutamia viime vuosia olen jo kovasti kaivannut niitä pehmeitä paketteja. Pukki toi minulle vuosien ajan villasukat jos toisetkin, toisinaan paketista löytyi lapasetkin. Pukin apurina oli toiminut varamummoni. Varamummo?

Pienenä sanoin tuota ihanaa Marttaa mummokseni. Olin ollut hänellä hoidossakin ja paljon tekemisissä. Järkytys oli suuri kun totuus selvisi: Ihmisellä ei ole kolmea oikeata mummoa. Näinpä "mummosta" tuli varamummo.

Nyt on muutama vuosi kulunut kun varamummo ei ole enää ollut elossa - pehmeiden pakettien tulo on lakannut. Voi mikä kaipaus onkaan niitä ihania villasukkia ja lapasia kohtaan, joista viime vuosina tuli kirjojen ohella joulun odotetuimmat lahjat.

Viime talvena tartuin härkää sarvista ja opettelin tekemään villasukkia. Nyt olen tehnyt niitä muille ja toki itsellenikin. Taito ei koskaan poista kaipuuta varamummon pehmeitä paketteja kohtaan, mutta ainakin meidän perheen varpaat pysyvät lämpiminä viimein kylmenevien ilmojen keskellä.








Jäkälä voi olla kovin liukasta - kannattanee siis varoa :D


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti