maanantai 14. marraskuuta 2011

Perhe

Perhe ei välttämättä ole verisukulaiset. Perhe voi olla tiiviiksi osaksi omaa elämää muodostunut yhteisö. Perheen käsitys vaihtelee muutenkin. Muodostuuko kahdesta avoliitossa asuvasta ihmisestä perhe vai luetaanko heidät vielä osaksi lapsuuden perhettään? Kuuluuko nainen osaksi miehen perhettä? Ehkä mies osaksi naisen perhettä? Vai ovatko vanhemmat enää "vain" vanhempia? Tuskin on olemassa yhtä oikeaa vastausta. Riippunee täysin perheen dynamiikasta. On ihmisiä, jotka joko olosuhteiden pakosta tai omasta halustaan eivät ole biologisen perheensä kanssa missään tekemisissä tai ovat tekemisissä vain osan kanssa.

On kuitenkin hetkiä, jolloin perheen merkitys korostuu. Eilen oli toinen isänpäivä peräkkäin, jolloin en käynyt omaa isääni katsomassa - soitin kyllä ja lähetin kortin. Välimatkaa on n. 120km. Muita muistettavia minulla ei enää ole sillä vaarini kuoli 6 vuotta ennen kuin synnyin ja ukkikin kohta jo 16 vuotta sitten. Vietimme isänpäivää miehen kotona hänen vanhempiensa, sisarensa ja isänsä vanhempien kanssa. Illalla soitin vielä äidille, joka kertoi sisarpuoleni perheineen olevan juuri käymässä. En ole aktiivisesti sisarpuoleni kanssa yhteydessä ehkä osittain johtuen 16 vuoden ikäerosta. Sinä hetkenä kuitenkin toivoin, että olisin ollut heidän kanssaan...

Perheen merkitys korostui myös lauantai-iltana kun olimme miehen kanssa Helsingissä teatterissa. Veljeni on näyttelijä ja olimme katsomassa hänen monologiaan Kivi, joka kertoo Aleksis Kiven viimeisestä elinpäivästä. 1,5 tuntisen esityksen päätteeksi yleisö nousi seisomaan osoittaen suosiota näyttelijälle - minun veljelleni. Tuo hetki oli upea, täynnä ylpeyttä ja kunnioitusta veljeäni kohtaan. Oli myös kunnia olla yleisössä jakamassa se hetki, todistamassa yhtä hänen uransa varmasti mieleenpainuvinta tapahtumaa. Kun ehdin, kirjoitan esityksestä vielä erikseen. Mielestäni se ansaitsee ihan oman tekstinsä.

Perhe on tärkeä - elinehto, muodostuu se millaisista ihmisistä tahansa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti