lauantai 17. joulukuuta 2011

Elämän vai yksilön tarkoitus?

Onko sitä? Onko jokaisella tehtävä? Miksi täällä olemme? Kauanko tämä kestää? Putoaako taivas niskaan?

Toisinaan elämän tarkoitusta epäilee. Etenkin niinä hetkinä kun kuljemme selkä kyyryssä pettymyksestä toiseen, tulee miettineeksi onko tässä yhtään mitään järkeä?

En tiedä onko elämällä varsinaisesti tarkoitusta. Ehkä ennemmin uskon siihen, että yksilöllä on elämässä tarkoitus. Viime aikoina olen uskonut omaan tehtävääni aiempaa vanhemmin. Mikä tehtäväni sitten on? En tiedä, mutta uskon silti sen olemassaoloon. Sen merkitys on vahvistunut ja kirkastunut lähiaikoina vaikken tiedäkään mihin se liittyy, miten päämäärääni pääsen tai onko kysymys edes yhdestä tehtävästä vai useista pienemmistä summista. Välillä koen häivähdyksiä elämäni oikeasta suunnasta matkalla päämäärääni.

Olen aina kokenut etsiväni jotain. Aivan kuin olisin matkalla jonnekin. En suinkaan usko, että olen vain matkalla kohti elämäni loppua vaikka välttämättähän elämä päättyy kuolemaan. En myöskään usko, että ihmisen tarkoitus on selviytyä elämästä vain kuollakseen tyytyväisenä.

On ihmisiä, jotka kokevat tehtäväkseen perustaa perheen, kasvattaa lapset ja vanhana nauttia lapsenlapsista. Heille se riittää. He kokevat täyttymyksen ja tyytyväisyyden eletystä elämästä. Olen iloinen heidän puolestaan. Mielestäni ihmisen tehtävä voi olla mikä tahansa; luoda ura, opiskella läpi elämän, ruveta kotirouvaksi, auttaa, vaikuttaa.. Mitä tahansa.

Onko elämän tarkoitus sitten johdattaa meitä eteenpäin kohti tavoitetta? Toisaalta eivätkö juuri yksilön valinnat ole lopputuloksen kannalta ratkaisevia? Yksilökään ei tosin voi elää välittämättä yhteisöstä. Tai toki voi, mutta jossain vaiheessa yhteisö puuttuu yksilön tekemisiin sillä yhteisön elämää ohjaavat lait. Elämää taas ei ole ilman yksilöä, elämä on yksilössä.

Entä jos 50 vuoden päästä havahdun siihen, etten vieläkään tiedä tehtävääni? Olenko epäonnistunut?

En usko. Uskon, että silloin katson elämääni taaksepäin ja näen arvoni pienissä asioissa, jotka ovat tehneet elämästäni elämisen arvoisen. Näen, että kaikilla tapahtumilla elämässäni on ollut tarkoitus. Kaikilla valinnoillani on ollut tarkoitus. Yksilönä elämälläni elämällä on ollut tarkoitus ja tehtäväni on suoritettu :)

1 kommentti:

  1. Minä uskon yksilön tarkoitukseen tässä elämässä. Ei yksilöä itseään varten, vaan muita ihmisiä varten. <3

    Mielestäni olisi liian itsekästä ajatella elää elämäänsä vain minäminäminä-haaveineni kanssa. On parempi olla perustus jossakin turvallisemmassa.

    VastaaPoista