keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Joulu

Kai 28.12. voi aivan hyvin kirjoittaa joulusta? Ei kai se mitenkään kiellettyä ole. Ortodoksien mukaanhan joulu on vasta tulossa ;).

Jo monta vuotta joulufiilis on ollut kateissa. Joulu on joka vuosi tullut - ja mennyt. Lapsuuden joulut ja niiden tunnelma on enää muisto vain. Aikuisuus on tullut. Uskon siihen, että lapset tekevät joulun tunnelmaa. Meidän jouluihin ei kuulu pieniä lapsia ja heidän tuomaansa joulupukin odotusta.

22.12. vietimme työpaikallani joulua, työntekijät ja lapset yhdessä. Silloin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunsin pilkahduksen joulusta kun halasin nuorta tyttöä ja toivotin hänelle hyvää joulua :).

Tänä jouluna pitkästä aikaa löysin palasen joulumieltä. Ei voi siis sanoa, että joulu olisi kiinni lumesta ja valkoisesta maisemasta. Ehkä kenties se olisi kuitenkin kruunannut asian? Joulu oli musta, mieleni ei.

Aattoiltaa vietimme rauhallisissa merkeissä miehen kotona. Edelliset joulut eivät ole opettaneet mitään - söin taas liikaa.

Joulupäivän kruunasi ystävät ja musiikki-ilottelut veljen kanssa läheisten läsnäollessa eikä tapaninpäiväkään jäänyt huonommaksi; ystäväni esikoinen näki päivänvalon :).

 Yksi joulun merkityksellisimmistä lahjoista. Isoveljeltä saatu Hannu Mäkelän KIVI.

 Keskenään hieman erilaista luettavaa ;)

 Ja niin kovin toivotut Kuomat kun edelliset olivat jo valmista tavaraa kenkien hautausmaalle. Eikä muuten suklaakaan huono juttu ollut ;)

Olin kai ollut kiltti, sillä muitakin lahjoja sain. Kaikki tarpeeseen ja mieltä ilostuttamaan sekä sulostuttamaan. Yksi vietetty joulu taas takana. Joulu 2011. Nyt kohti uutta vuotta ja kuten kuuluu sanoa: kohti uusia kujeita!




 28.12.2012




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti