tiistai 31. tammikuuta 2012

Lunta ja pakkasta

Kyllä nyt kylmää riittää! Kolmena aamuna peräkkäin on pakkasmittari kertonut karua tarinaa: -25 astetta. Kuitenkin pakkanen ja lumi ovat jälleen tehneet maisemasta mielettömän kauniin!




maanantai 30. tammikuuta 2012

Suoraan facebookista - Masennus

"Masennus on vakavasti otettava sairaus, eikä uhria pidä pilkata masennuksen takia. Masennusta sairastavat tarvitsevat tukea eivät pilkkaa. Masennus ei ole laiskuutta eikä heikkouden merkki. Se on merkki siitä että olet yrittänyt olla liian vahva liian pitkään. Laita tämä statukseesi jos tunnet jonkun jolla on tai on ollut masennus. Minä uskallan,uskallatko sinä..."
En lisännyt tätä statukseeni, lisäsin tämän blogiini. Tunnen ihmisiä, jotka ovat olleet masentuneita tai ovat parasta aikaa. Itse en ole kokenut yhtäjaksoista masennusta vaan kärsinyt rajuista mielialan vaihteluista, joiden huonoimmat hetket ovat mustia - hyvin mustia, mutta lyhytkestoisia. Niitä ei ole kuitenkaan ollut aikoihin.
 Masennus nimityksenä on mielestäni hieman suppea ja antaa asiaan perehtymättömälle käsityksen mielisairaasta ihmisestä, joka makaa sängyn pohjalla kykenemättä toimimaan. Sitähän väsymys ja elämänilon menetys pahimmillaan on. Kannattanee kuitenkin tutustua asiaan hieman tarkemmin ennen kuin asemoi etusormensa valmiiksi heristämään ja huulensa kertomaan kuinka saamaton tuo toinen ihminen on. 
Voisin kyllä jatkaa tästä aiheesta loputtomiin, kertoen taas yhden jos toisenkin mielipiteen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei se hyödytä, koska ihmiset ovat jossain ihmeen putkessa laput silmillään eivätkä kykene avartamaan maailmaansa.
Toivotan silti teille hyvää mieltä ja auringon säteitä pakkasen keskelle!

tiistai 24. tammikuuta 2012

Hiljaisuus

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa, nyt kuuluu keijujen äänet. 
He tanssivat taas koko yön laulaen, koko yön laulaen.

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa.  Nyt syttyy tähtöset pienet.   
Ne oottavat taas läpi yön loistaen, läpi yön loistaen.

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa, nyt sammuu keijujen äänet. 
He liitävät taas ylös luo tähtien, ylös luo tähtien. 
(san. ja säv. Petter Ohls)

On ihmisiä, joille pysähtyminen oman itsensä seuraan on vaikeaa - jopa mahdotonta. Erilaisista riippuvuuksista kärsiville tämä on erityisen vaikeaa, koska he joutuvat kohtaamaan todellisen minänsä joka on paennut erilaisia kipeitä asioita jo kauan. Mutta entä sitten jos ihmisellä ei ole riippuvuutta eikä hän siltikään kykene pysähtymään? On vain mentävä höyryveturin lailla eteenpäin kuuntelematta itseään. Voihan olla, että minän kohtaamisesta aiheutuisi uusien puolien löytämistä ja minäkuva muuttuisi.

Elämäni aikana minulle on monta kertaa kerrottu, että olen heikko mm. siksi, että sillä minulla on monia toimintatapoja, jotka tunnistan, mutta en kykene niitä muuttamaan. Oikeastaan vielä kykenenkin muuttamaan, mutta en voi sormia napsauttamalla toimia toisin. Minua on pidetty psyykkisesti kipeänä sillä voin helpostikin ruveta itkemään jos mieli on kurja. Jollekin toiselle itku voi olla merkki toisen niin voimakkaasta pahoinvoinnista, että tämän elämän kuvittelee olevan täysin pilalla. Eihän se nyt niin mene!

Onhan toki totta, että masennusoireet ovat olleet osa elämääni. On totta sekin, että olen ollut heikko. Vielä senkin voin myöntää, että heikkoja kohtia minussa on edelleen. Mutta.. 26 vuotta elämänkoulua (enemmän on edessä jos elämääni saan terveenä ja ilman onnettomuuksia elää) on asettanut minut nyt sen oivalluksen eteen, että minä en ole enää heikko. Olen vahva ja rohkea. Uskallan kohdata elämäni sekä minuuteni kipeät kohdat, puhua niistä ja asettaa ne tarkasteltaviksi. Voin katsoa tekemiäni valintoja ja pohtia niiden merkitystä elämääni. Uskallan ajatella tulevaisuutta tietäen, että suunnitelmat eivät välttämättä aina onnistu, mutta selviän myös vastoinkäymisistä.

Uskon tämän kaiken olevan mahdollista sillä olen hiljentynyt ajatusteni äärelle, saanut muilta ihmisiltä vastakaikua ajatuksilleni, käynyt mahtavia keskusteluja, joka ovat kehittäneet minäkuvaani ja ennen kaikkea - olen kohdannut itseni.






torstai 12. tammikuuta 2012

Ihmisen arvo

"Rattijuoppo tuhosi lahjakkaan tennistytön elämän." - otsikoi Iltalehti 5.10.2012

Järkyttävää. Alkoholi ja autot eivät kuulu yhteen.

En kuitenkaan ota itse tapahtumaan enempää kantaa, mielipiteeni siitä lienee tiivistyy jo edellisessä lauseessa. Se mitä kyseenalaistan on lasten arvottaminen? Media huutaa sitä miten tuloerot ja ihmisten eriarvoisuus kasvavat. Tämäkö on meidän esimerkkimme?

"...tuhosi lahjakkaan tennistytön elämän." Entäs jos kyseessä olisi ollut huostaanotettu lapsi tai "tavislapsi", jolla ei ole erityistä lahjakkuutta? Näinkö me määritämme lasten arvon? Eikö jokainen lapsi ja jokainen elämä ole arvokas?

Onko tämä se elämä ja esimerkki, jonka haluamme jättää? Olet arvokas jos olet lahjakas. Ehkä hieman kärjistän, mutta minua tämän kaltainen otsikointi ja arvottaminen suututtaa.

Rattijuoppo tuhosi elämän. Siinä - kaikessa yksinkertaisuudessaan.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Puoli naamaa puuduksissa

Nonni - nyt se on tehty ja mitä ilmeisimmin selvisin hengissä sillä olen nyt tässä. Hikiset minuutit vietin odottaen penkkiin pääsyä. Aika oli viisi minuuttia myöhässä. Näin ollen siis viisi minuuttia enemmän odotusta.

Hammaslääkäri oli todella mukava nainen :). Ensimmäiseksi latasin faktat tiskiin - jännittää sikana eikä ole ikinä ollut yhtään reikää. Hammaskalusto ei myöskään ole koskaan ollut näin huonossa kunnossa.

HL siinä sitten suuhun katseltuaan sanoi, että reikä on tosi pieni ja sievä. Viisaudenhampaassa tosin oli vielä toinen reikä. Yhtä pieni ja sievä sekin. Ihmettelipä sitäkin kun sanoin, että kalusto on huonossa kunnossa. Totesi hampaiden näyttävän hyvältä ja niissä olevan vahva kiille. Kun vaurio pääsee lävistämään tollaisen kiilteen, voi reikä syvetä siellä vähän kuin huomaamatta. Wau! Mähän olen lukuja vaille hammaslääkäri :D.

"Puudutetaanko?" "Hmm.. öö.. tota.. Kumpi pahempi? Pora vai puudutuspiikki?" Puudutettiin. Piikki oli ikävä, mutta eipä juuri itse paikkaus tuntunut. Viisaudenhammasta paikatessa hieman jotain tunsin, mutta muuten olikin suu niin totaalisen puuduksissa, ettei tuntunut yhtään mitään :).

Vielä tuli aika suuhygienistille, joka hoitaa kariesvauriot parista hampaasta ja tekee hoidontarpeen arviointia. Mullahan on viisaudenhampaatkin paikallaan kun ne hyvin sopivat olemaan.

Nyt sitten infoa. Suun pH -arvo voi muuttua vielä aikuisellakin ihmisellä toisen ihmisen vaikutuksesta. Tämä voi siis aiheuttaa hampaiden reikiintymistä. Tästä oli kerran keskustelua ja osa on ollut sitä mieltä, että ei voi muuttua ja osa sitä mieltä, että voi. Kyllä se nyt vaan voi. Itse olen siitä nyt esimerkki ja löytyypä lähipiiristä toinenkin tapaus. Molemmissa pariskunnissa toisella on ollut erittäin hyvät, reikiintymättömät hampaat ja toisella taas paljon ongelmia hammasluuston kanssa. Jostain käsittämättömästä syystä pariskunnat eivät ole pitäytyneet ranskalaisissa poskisuudelmissa vaan ovat vaihtaneet tyttö- ja poikapöpöjä keskenään. Niinpä siis toisellekin on ilmaantunut hammasongelmia.

Noh... Mitäpä sitä ei parisuhteen eteen tekisi ;)

Musta aukko !

Tällä tekstillä ei ole mitään tekemistä avaruuden kanssa. Ei sitten niin mitään tekemistä. Tällä tekstillä on tekemistä vain hampaaseeni ilmestyneen mustan aukon kanssa. Kyllä. Hampaassani on r e i k ä !

26 vuotta elämästäni ovat hampaani säilynyt reiättöminä. Pesinkö lapsena tunnollisesti hampaat? En aina. Olen sortunut samaan kuin mihin varmasti hyvin moni muukin. "Pesitkö hampaat?" "Joo joo." Ja eikun nukkumaan ;). Aika monta vuotta on tullut hampaita kuitenkin hoidettua hyvin :).

Vielä peruskoulun jälkeenkin kutsu hammastarkastukseen tuli kahden vuoden välein. Uudella paikkakunnalla ei käytäntöä enää ole ollut ja tarkastukset ovat jääneet. Edellisestä kerrasta lienee viitisen vuotta aikaa.

Jokusen viikon olen ihmetellyt kun oikealla alapuolella ei voi purra mitään sitkeää (missä x -karkit ovat hyvä esimerkki ;D ). En ole älynnyt katsoa suuhun, koska minullehan EI tule reikiä. Eilen illalla hampaiden pesun jälkeen kuitenkin kurkkasin. MUSTA AUKKO! MINUN hampaassani! Kriisitilanne! Mies katsomaan! Palokunta! Poliisi! Eikun reikä :(. Kuvittelin jo kuinka hammaslääkäri poraa katuporalla hutiin ja veri lentää. Joo ei - ihan tykkään käydä hammaslääkärissä.

Tunti sitten soitin hammaslääkäriin. Ei muuten mennyt ihan putkeen sekään. Ensin soitin väärään hoitolaan. Minulla oli netistä avattuna hoitoloiden numerot ja tiesin mihin soittaa. Ajatuksissani näppäilin kuitenkin väärän numeron. Minulle kerrottiin, että ajat menevät helmi-maaliskuun vaihteeseen. No kiva! Hoitaja sitten hoksasi, että kuuleppa kun sähän asut siellä toisella puolella. Soriiiii ! Eipä muuta kun soittamaan oman alueen hoitolaan. Sieltä vastasi vastaaja, joka kertoi puhelimen olevan varattu ja pyysi jättämään viestin sekä numeron, jotta voivat ottaa yhteyttä. Sujuvasti kerroin nimeni ja sitten tyssäsi. "Puhelinnumeroni on 0XX . . . öö.. hetki pieni.. ei voi olla totta... unohdin numeroni.. no nyt! 0XX . . . eiku ei... pahoittelut, soitan uudelleen." :D Puhelin kiinni, oman numeron (joka on ollut vuodesta 2008 asti sama) tarkistus ja uutta puhelua menemään. Tällä kertaa hoitaja vastasi ja vältyin vastaajan kanssa keskustelulta.

Puhelun tulos oli se, että tänään klo. 12.20 istun katuporan alla hammaslääkärin tuolissa. Puhelun seuraus oli se, että soitin avopille mistä sinne hammaslääkäriin mennään sisälle. Rakennuksen sentään tiesin, mutta loppu oli täyttä hepreaa. Nyt olen valaistunut ja osaan tutisevin polvin etsiä oikeaa ovea.

Olen puhunut.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Vanha vaihtui uuteen

Vuosi vaihtui ensin töissä klo. 22 asti ja sen jälkeen kotosalla ilman sen kummempia juhlallisuuksia. Vain sauna ja lasillinen valkkaria - silti tuli seuraava vuosi.

Mitä on jäänyt käteen vuodelta 2011?

- Työpaikka, jossa aloitin 4.1.2011 vuoden sopimuksella ja kesällä sain tietää sopimuksen jatkumisesta. Uusi työ on tuonut tullessaan aivan ihania uusia tuttavuuksia! Voin todella sanoa, että minulla on mahtavat työkaverit :).

- Hevonen sairasteli kovasti loppuvuodesta. Sen kanssa oli jännittäviä hetkiä.

- Lähipiirissä on sairasteltu paljon ja tuntuu, että erityisesti kulunut syksy on ollut todella rankka. Uusin voimin siis eteenpäin ja parempaa toivoen.

- Osa ihmissuhteista on hiljentynyt... Osa ihmissuhteista puolestaan parantunut !

- Olen ollut ensimmäiset kerrat lavatansseissa naisten rivissä :D. En ikinä olisi uskonut siihen kykeneväni.

- Oltiin miehen kanssa ensimmäistä kertaa ilman koiria yhden yön reissussa ! Ollaan oltu kerran aiemmin kaksi yötä pois kotoa, mutta sillon oli koirat mukana.

Huomaan itseasiassa kuluneen vuoden olleen aika tasainen (loppuvuotta lukuunottamatta). Töitä ja harrastuksia, niistä kai aikuisen ihmisen elämä rakentuukin.

Vuosi 2012

En tehnyt lupauksia.

Eilen mietin mitä odotan tältä vuodelta ja totesin, etten tiedä. Kuitenkin vatsanpohjassa on mukava kutina eikä vuosi näytä mitenkään synkältä. Miksi? En tiedä, sillä minulla ei ole ensimmäistäkään suunnitelmaa tehtynä tulevalle vuodelle :D.

Voin siis sanoa lähteväni uuteen vuoteen täysin avoimena ja odottavalla mielellä. Katsotaan mitä elämällä on annettavana :)