tiistai 24. tammikuuta 2012

Hiljaisuus

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa, nyt kuuluu keijujen äänet. 
He tanssivat taas koko yön laulaen, koko yön laulaen.

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa.  Nyt syttyy tähtöset pienet.   
Ne oottavat taas läpi yön loistaen, läpi yön loistaen.

Hyvin hiljaa, hyvin hiljaa, nyt sammuu keijujen äänet. 
He liitävät taas ylös luo tähtien, ylös luo tähtien. 
(san. ja säv. Petter Ohls)

On ihmisiä, joille pysähtyminen oman itsensä seuraan on vaikeaa - jopa mahdotonta. Erilaisista riippuvuuksista kärsiville tämä on erityisen vaikeaa, koska he joutuvat kohtaamaan todellisen minänsä joka on paennut erilaisia kipeitä asioita jo kauan. Mutta entä sitten jos ihmisellä ei ole riippuvuutta eikä hän siltikään kykene pysähtymään? On vain mentävä höyryveturin lailla eteenpäin kuuntelematta itseään. Voihan olla, että minän kohtaamisesta aiheutuisi uusien puolien löytämistä ja minäkuva muuttuisi.

Elämäni aikana minulle on monta kertaa kerrottu, että olen heikko mm. siksi, että sillä minulla on monia toimintatapoja, jotka tunnistan, mutta en kykene niitä muuttamaan. Oikeastaan vielä kykenenkin muuttamaan, mutta en voi sormia napsauttamalla toimia toisin. Minua on pidetty psyykkisesti kipeänä sillä voin helpostikin ruveta itkemään jos mieli on kurja. Jollekin toiselle itku voi olla merkki toisen niin voimakkaasta pahoinvoinnista, että tämän elämän kuvittelee olevan täysin pilalla. Eihän se nyt niin mene!

Onhan toki totta, että masennusoireet ovat olleet osa elämääni. On totta sekin, että olen ollut heikko. Vielä senkin voin myöntää, että heikkoja kohtia minussa on edelleen. Mutta.. 26 vuotta elämänkoulua (enemmän on edessä jos elämääni saan terveenä ja ilman onnettomuuksia elää) on asettanut minut nyt sen oivalluksen eteen, että minä en ole enää heikko. Olen vahva ja rohkea. Uskallan kohdata elämäni sekä minuuteni kipeät kohdat, puhua niistä ja asettaa ne tarkasteltaviksi. Voin katsoa tekemiäni valintoja ja pohtia niiden merkitystä elämääni. Uskallan ajatella tulevaisuutta tietäen, että suunnitelmat eivät välttämättä aina onnistu, mutta selviän myös vastoinkäymisistä.

Uskon tämän kaiken olevan mahdollista sillä olen hiljentynyt ajatusteni äärelle, saanut muilta ihmisiltä vastakaikua ajatuksilleni, käynyt mahtavia keskusteluja, joka ovat kehittäneet minäkuvaani ja ennen kaikkea - olen kohdannut itseni.






3 kommenttia:

  1. En tiedä tuleeko kommentit julkisiksi, niin en anna omaa mailiosoitettani tässä, mutta facebookin kautta saa yhteyden jos haluat edelleen lukea tarinaamme ;)

    Maria ja A

    VastaaPoista
  2. Hmm, herättää paljon ajatuksia, joita en kuitenkaan osaa pukea sanoiksi. Mahtavaa, että olet oppinut löytämään itsesi. <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos Satu kommentistasi :). Tulen varmasti olemaan vielä monta kertaa eksyksissä itseni ja omien ajatusteni kanssa, mutta on lohdullista tietää, ettei se ole pysyvä olotila!

    VastaaPoista