sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Äidille

Tiedän, että äitini lukee blogiani. Siispä terveiset menevät perille tätäkin kautta. Ovat ne toki menneet tänään myös puhelimitse.

Unohdin... Ensimmäistä kertaa koskaan unohdin äitini syntymäpäivän. Ehdin kyllä onnittelemaan oikeana päivänä - isän muistutuksesta johtuen. Koskaan aiemmin näin ei ole päässyt käymään. Onnea vielä äiti! Tässä sinulle vielä kukka:


Äiti on sen verran hempeilevä, että tällainen vaaleanpunainen pelargonia uppoaa kyllä kuin kuuma veitsi voihin ;).

Olet äiti tärkeä niinäkin hetkinä kun olen hankala ja väitän silti sinun olevan hankala! Ollaan sitten hankalia yhdessä ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti