tiistai 7. helmikuuta 2012

Sielunsisaruus

Olen kohdannut ihmisen, jonka samankaltainen ajatusmaailma saa minut lähes sanattomaksi.

Elämässäni on aina ollut ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet minua ja joita olen ymmärtänyt. Asioista on ollut helppo puhua puolin ja toisin. Keskustelut ovat venyneet ja venyneet...

Nyt kuitenkin joku asia on toisin.

On uskomatonta ruveta puhumaan toiselle ihmiselle jotain asiaa ja sen sijaan, että hän sanoisi "mä tiedän miltä susta tuntuu" tai "tiedän ton jutun", hän jatkaakin ajatusta aivan samoin kuin miten asia minun suustani tulisi ulos. Itseasiassa tämä ihminen ei ikinä sano "tiedän miltä susta tuntuu" - eihän kukaan voi koskaan tietää miltä toisesta tuntuu. Nyt moni teistä ehkä ajattelee elämässään olevan lukuisia tällaisia ihmisiä.. Väitän, ettei ole. On ihmisiä, jotka ovat tukena - aivan varmasti sellaisia on. Ehkä tällaisen sielunsisaruuden tajuaa vasta silloin kun sen itse kokee.

On hämmentävää kun keskustelut oppoavat paljon pintaa syvemmälle ja tuo toinen ihminen - sielunsisar - silti ymmärtää. On uskomaton tunne kun ensimmäistä kertaa kohtaa ihmisen, joka sanoo kokeneensa samanlaisia asioita - jo aikaa sitten. Sitä todella hämmentyy ja hiljentyy. Toinen omaa samanlaisen ajatusmaailman ja todella ymmärtää merkitykset asioiden takana.

Jos ei se ole sielunsisaruutta niin mikä on?

Väitän kuitenkin, ettei tämä nk. sielunsisaruus vaadi synkronoitua toimimista erilaisissa asioissa sen enempää kuin joka asiassa samaa mieltä olemista. Jos yhdelläkin elämänalueella kokemukset kohtaavat näin syvällisesti - se riittää.

Olimme käyneet pitkän keskustelun minun asioistani. Ajattelin vielä itsekseni myöhemmin, että tuntuu suurelta kasata paljon asioita hänenkin harteilleen. Kuitenkin tunsin itseni rauhalliseksi sillä tiesin tuon ihmisen ammentavan asioista voimaa ja ymmärrystä omaankin elämäänsä. En sanonut sitä ääneen - ajattelin vain. Hetkeä myöhemmin sain kuitenkin tietää hänen ajatelleen asiasta juuri edellä mainitun kaltaisesti :). Minulle se oli hyvä tunne, olimme jälleen samalla aallolla istumassa.

Elämä on yllätyksellistä kun avoimin silmin kuljemme eteenpäin. Niinkuin on tapana sanoa: Elämä antaa ja ottaa. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että moni asia elämässäni on järjestymässä. Vielä jokin aika sitten tuskastelin... Nyt kun katson taaksepäin ymmärrän, että näin tämän pitikin mennä ! Jälleen kerran: Asioilla on tapana järjestyä. Mikä kumma siinä onkin, että sen muistaa aina sanoa muille, mutta siihen unohtaa luottaa itse. Ehkäpä senkin ymmärrän jonain päivänä :).

Hieman karkasi aiheesta tämä loppupätkä. Carpe diem ihmiset, Carpe diem !

3 kommenttia:

  1. Uskaltaiskohan tähän nyt sanoa, että mä niin tiedän ton ihmetyksen tunteen.. tai luulen tuntevani. Tai ainakin olen kokenut vastaavaa - pitäisiköhän kuitenkin näin sanoa ;)

    Mutta siis, ihmeellistä kuinka kohtaa ihmisen, kuka on kamppaillut samojen asioiden kanssa ja on samanlaisia ajatuksia. Olen nimittäin tutustunut täällä ystävään, joka on käynyt todella monta samantapaista ongelmaa, mitä minäkin. Ja jotenkin on helpottavaa, kun on vierellä ystävä, joka ymmärtää. <3 Sielunsisaruus on ihmeellistä ja suuuuri voimavara. <3

    VastaaPoista
  2. ;)

    Uskon, että olet kiitollinen sielunsisarestasi - kannattaa ollakin :). Tunne on hieno ja onni moninkertainen!

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen kohdannut sellaisen ihmisen , jolla on paljon samanlaisia kokemuksia kuin minulla, Ja näitä samanlaisia kokemuksia tulee aina vain lisää. Joskus teemme jotain tai meille tapahtuu jotain samaa saman päivän tai viikon aikana.

    Kohtasimme toisemme muutama vuosi sitten ja alussa jännitimme toisiamme todella paljon - tunnistimme olevamme toisillemme jotain ainutlaatuisen pelottavaa ja samalla ihanaa. Sitten otimme härkää sarvista ja sovimme tapaavamme myös vapaa-ajalla (olemme työkavereita).

    Sitten elämässämme tapahtui taas samankaltaisia asioita tai toiselle tapahtui sellaista, minkä toinen oli kokenut jo aikaisemmin. Meistä tuli toistemme parhaat tukijat, rohkaisijat, kannustajat ja tsempparit. Välillä tuntuu, että eläisimme samaa elämää pikkuisen eri aikataululla. Keskustelemme kaikista asioista ja jaamme keskenämme ilot, surut, haaveet ja pelot. Emme ole täysin samanlaisia (esim. harrastuksemme ovat osittain erilaiset), mutta mielenkiinnon kohteemme ovat samanlaisia. Olemme kiinnostuneita sellaisista asioista, joita moni muu pitää varmaan ihan outoina. Meidän on helppo puhua toisillemme kaikista asioista, koska tiedämme toisen ymmärtävän jollain syvemmällä tasolla. Välillämme on jokin syvempi ja voimakas yhteys ja joskus myös valtava energiavirtaus. Joskus tuntuu kuin koko muu maailma katoaisi tavatessamme. Aistimme toistemme paikallaolon vaikkemme ole toisiamme vielä nähneet tai kuulleet toistemme ääntä, jotenkin vain tuntee toisen olevan paikalla. Moni työkaverimme on ymmärtänyt suhteemme laadun aivan väärin, koska välillämme on jotain harvinaisen voimakasta yhteenkuuluvuutta. Tiedä kuinka monessa elämässä olemme jo tunteneet toisemme, Olemme tunnustaneet toisillemme, että jos tiemme joskus eroaisivat, niin jäljelle jäisi ison iso ikävä, koska olemme toisillemme korvaamattomia.

    VastaaPoista