tiistai 3. huhtikuuta 2012

Otsikon puutteessa...

Nyt ei irtoa sopivaa otsikkoa, koska kirjoituksessa ei ole oikeastaan mitään erityistä aihetta. Mielestäni kirjoittaminen on tietyllä tapaa tunnetila. Kirjoittaminen vaatii hyvän aiheen, pohdintaa ja aikaa. Voisin toki nytkin keksiä jonkin aiheen, mutta en koe olevani oikeassa tunnetilassa ruvetakseni kirjoittamaan mitään syvällisempää. Voihan toki joskus kirjoitella "niitä näitä", mutta en tiedä jaksaako sitä kukaan lukea? Ehkä jaksaa ehkä ei.

Hiljaista on ollut blogissa eikä niinkään pääni sisällä. Valitettavasti vain juuri niinä hetkinä, kun kirjoituksen aiheet ovat akuuteimmillaan, ei minulla ole ollut aikaa istahtaa koneen äärelle.

Viime ajat ovat olleet muutoksen aikoja, joita on pitänyt jäsentää päässä. "Perheemme" käsittää nyt kaksi vuorotyöläistä. Minulle tilanteeseen sopeutuminen on ollut haastavaa jo unirytmin löytämisen osaltakin. Olen jo yli vuoden ajalta tottunut siihen, että yövuoron jälkeen tulen arkisin tyhjään kotiin ja kömmin omat rutiinit suoritettuani unille. Nyt rutiinit ovat muuttuneet eikä nukkuminen onnistu. Muutaman viikon kasasin univelkaa ja nyt jokunen yö on mennyt hyvin sikeästi nukkuen - ilman häiriöitä. Opetteluahan tämä elämä on.

Miksi kirjoitin perheen sitaatteihin? En oikein osaa mieltää avoliitossa asuvia lapsettomia ihmisiä perheeksi - en ainakaan mitä itseeni tulee. Elämme parisuhteessa - emme perheenä. Perhe olisi naimisissa (lapsia tai ei) tai sitten avoliitossa lasten kera. Mistäkö ajatukseni tulee? Ei sitten niin mitään käsitystä. Joku pinttynyt ajatus varmaankin.

Elämä rullaa eteenpäin omaa tahtiaan vaikka sille mitä tekisi. Aikanaan ystäväni kuvasi elämääni siten, että olin kuin höyryjuna, joka meni eteenpäin ja hän yritti pysyä kyydissä. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että elämäni on se höyryjuna ja minä yritän pysyä kyydissä. Aika näyttää missä on seuraava asema!

Toivottavasti saan jatkossa järjestettyä enemmän aikaa kirjoittamiselle, sillä kaipaan näitä hetkiä.

3 kommenttia:

  1. Mullakin monesti just tuo tilanne,että paljon on ajatuksia, mutta ei ennätä istahtaa koneen äärelle ja kirjoittaa. Sittenpä tuleekin kirjoitettua diipadaapaa :)

    Sulla on ihania ajatuksia. Tykkään. Jaksamisia vuorotyöläisten arkeen!:)

    VastaaPoista
  2. Satu sun kirjoituksia jaksaa lukea a i n a ! Ne ei ikinä oo pelkkää diipadaamaa :).

    Kiitos kun jätit taas kommentin!

    VastaaPoista