maanantai 21. toukokuuta 2012

Aamuhetki

Tämä päivä käynnistyi aivan eri tavalla kuin olin suunnitellut. Herätyskellon olin virittänyt soimaan 5:50 lähteäkseni laittamaan hevoset ulos. Toinen karvaisista nelijalkaisista herätyskelloista kuitenkin pärähti soimaan n. 4:40. Hetken toivoin, että koiralla ei oikeasti olisi hätä ja se asettuisi nukkumaan vaan eipä auttanut muu kuin nousta ylös. Ovi auki ja karvakasa pihalle.

Mietin siinä sitten onko oikeastaan enää järkeä mennä takaisin nukkumaan kun tietää kellon soivan juuri kun on päässyt uneen takaisin. Nyhdin tallivaatteet niskaan ja olin tallilla tovi viiden jälkeen. Hieman aikataulusta hölmistyneet hevoset taisivat myös olla vielä unenpöpperössä. Tallilta lähtiessä taivas näytti repeävän ja oli ihan mielettömän kaunista!


Olin suunnitellut, että kävisin vielä hetkeksi nukkumaan kun tulen kotiin. Etenkin kun tulin kotiin siihen aikaan kun minun piti alunperin vasta herätä :D. Toisin kävi ja lähdinkin koiran kanssa lenkille. Aurinko häipyi pilvien taakse, joten sitä en seurakseni saanut, mutta monta muuta asiaa kylläkin. Aamun hiljaisuudessa kuului kurkien huuto pellolla ja käen kukkuminen. Nähtiinpä (tai minä näin ja koira haistoi) peurakin, joka pinkaisi peltoa pitkin pakoon.

Askel ei ehkä ollut kovin tehokas kun piti samalla luontoa ihmetellä, mutta kyllä se olikin ihmettelyn arvoista. Ensimmäiset puoli tuntia saatiin kävellä aivan rauhassa ennen kuin autojen äänet alkoi kantautua korviin.

Kyllä aamu on kaunista aikaa. Näin aikaisista aamuista vaan tulee oikeasti nautittua todella harvoin. Sillon ei tosiaan kuulu muu kuin linnunlaulu. Ihana aamuhetki!!!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Seesteisiä päiviä

Elämässäni on monta asiaa, jotka minun täytyisi saada saatettua paremmalle tolalle. Niistä huolimatta on juuri nyt ilo ja onni huomata, että olen elänyt monta seesteistä päivää - ehkä jopa jo viikon. Se ei tarkoita, etteikö sekaan olisi mahtunut notkahduksia ja kyyneleitä, mutta se tarkoittaa, että vallitseva olotila on ollut seesteinen. Ilon hetkiä on ollut enemmän kuin ahdistuksen.

On onni, että tunnen itseni nyt paremmin kuin vaikka viisi vuotta sitten. Notkahduksen hetkinä nimittäin helposti iskee pelko siitä onko kyseessä normaalia elämään kuuluvaa harmitusta vai onko edessä taas rajujen mielialavaihteluiden aika. Huomaan kuitenkin, että notkahdukset eivät ole liian suuria kestettäväksi ja uskallan ajatella niiden olevan täysin tavallisia. Onhan toki totta, että koen asiat hyvin voimakkaasti ja siksi niin ilot kuin surut voivat tuntua tavallista suuremmilta.

Seesteinen olotila on hyvä olotila. Se mahdollistaa huomisen ajattelun osana tulevaisuutta eikä vain uutena ahdistavana päivänä, jolloin päätänsä pitää vaivata suurilla asioilla.

Kauanko seesteisyyteni jatkuu? Siihen ei taida olla vastausta. Olen ehkä jopa hieman varpaillani, koska elämä on opettanut, että hyvät asiat eivät kestä kauaa. Ehkä pitäisi ajatella, että tuleehan uusia hyviä asioita. Ehkä tuon kaltainen positiivisuus ei ylety minuun asti vaikka miten yrittäisin ;). Olen mieluummin hieman pessimisti, koska sitä kautta on syntynyt monta hyvää tutkimusmatkaa minuuteen.

Nyt minun on kuitenkin hyvä olla ja yritän nauttia tästä hetkestä.


P.s. Kävijämäärät ovat lisääntyneet viime päivinä ihan huimasti. Se tuottaa minulle todella paljon hyvää mieltä. Tervetuloa uusille ihmisille. Toivon kovasti, että jaksatte pistäytyä toistekin! Toivottavasti jätätte myös rohkeasti kommentteja :).

perjantai 11. toukokuuta 2012

Unelmasta todeksi?

Toivottavasti jokaisella on unelmia. Minä olen ollut unelmieni kanssa hyvin hukassa. Uskon, että unelmat häviävät jos ihminen kadottaa oman sisäisen äänensä elämän sekamelskassa. Jokainen kuitenkin tarvitsee unelmia, jotain mitä tavoitella.

Aion olla vielä salaperäinen enkä paljastaa mistä unelmastani on kyse.

Olen kuitenkin tehnyt asioita avatakseni ovia unelmani saavuttaakseni. En tiedä vielä tuottaako yritykseni tulosta, mutta sitten voin ainakin ajatella yrittäneeni. Jos yritykseni tuottaa tulosta - lupaan kertoa siitä teille.

Sen voin kertoa, että unelmani on jollain muotoa seurannut mukanani jo lapsesta saakka. Välillä sen ääni on hiljentynyt, mutta toisinaan taas vahvistunut.

Miksi nyt? Se, että olen hukassa elämäni kanssa on saanut minut myös ymmärtämään, että olen vastuussa elämästäni. On kyseessä minun elämäni ja siksi minun on tehtävä asioita, jotka koen merkityksellisiksi ja tavoittelemisen arvoisiksi. On tietysti asioita, jotka on vain pakko tehdä, mutta niiden vastapainoksi minun on tavoiteltava asioita, joita todella haluan tehdä.

Unelmieni tavoittelu vaatii kuitenkin tiettyä itsekkyyttä; MINUN unelmani. Minä joudun opettelemaan itsekkyyttä sillä olen aina ollut ihminen, joka ajattelee muita. Vuosien varrella olen oppinut yhä enemmän ajattelemaan myös itseäni. Olen löytänyt oman vahvuuteni. Olen joskus aikaisemminkin sanonut, että on vahvuutta uskaltaa olla heikko.

Siispä heikkoudesta olen löytänyt vahvuuteni.

Satu esitti 11 kysymyksen haasteessaan kysymyksen: Mistä ominaisuuksista pidät itsessäsi? Syvyydestäni. Siitä millaisia ulottuvuuksia olen löytänyt itsestäni elämänkokemusteni myötä. Olen kääntänyt heikkouteni vahvuuksiksi ja uskallan myös todeta, ettei työni itseni kanssa ole valmis. Olen joka päivä valmis oppimaan uusia asioita itsestäni. Tajusin myös, että olen todella vapaa kaikesta katkeruudesta. Sinä päivänä kun sain vastauksen kysymykseeni: "Miksi juuri minä?" vapauduin katkeruudesta. Tuohon kysymykseen vastaus on, että ilman kaikkea kokemaani en olisi sellainen kuin nyt olen. Ilman kokemuksiani en olisi koskaan löytänyt elämääni niitä sävyjä, joita siinä nyt on

Idolsin Diandra (puolustus - katsoin kyseistä ohjelmaa ehkä kaksi kokonaista jaksoa) sanoi jossain haastattelussa, että hänellä on lahja, jonka myötä hän kokee musiikin väreinä. Ehkä minä koen elämäni väreinä. Väriskaala on laaja. Surussa ja ilossa on lukuisia eri sävyjä. Koen asiat myös suunnattoman voimakkaasti.

Olen huomannut, että joidenkin ihmisten on vaikeaa käsittää voimakkaat reaktiot. Ehkä joskus itsekin toivoisin olevani tasaisempi, mutta toisaalta rakastan sitä, että todella tunnen asiat eikä elämäni ole tasapaksua. Niinä aikoina kun elämäni on tasapaksua tuntuu kuin jotain olennaista puuttuisi.

Tämäkin päivä käynnistyi voimakkaalla tunnereaktiolla. Minulle tulee synnyinkuntani paikallislehti, joka ilmestyy kahdesti viikossa. Avasin tiistain lehden vasta aamulla. Selasin lehteä eteenpäin kunnes vastaan tuli erään äidin haastattelu äitiydestä. Pysähdyin kuvan äärelle. Kuvassa oli äiti ja down -tytär. Tyttären käsissä oli kuva nuoresta miehestä. Tuo nuori mies oli 19-vuotiaana menehtynyt ystäväni.

Kyynelten virratessa luin kirjoituksen. Muistin tuon kesäkuisen päivän vuodelta 2007 kuin se olisi ollut eilinen. Ikävä nousi jälleen pintaan... Kunpa en koskaan enää menettäisi ystävää.

Minullakin on vain yksi elämä ja se on arvokas. Unelmat ovat olemassa ja niitä on lupa tavoitella. Tunteet ovat olemassa, koska ne rikastuttavat elämää. Kokemukset ovat olemassa, jotta meillä olisi mahdollisuus kasvaa ihmisinä. Ystävät ovat olemassa, jotta emme kulkisi yksin.

"Tuhannenkin kilometrin matka alkaa yhdestä askeleesta."
-Laotse-

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Blogihaaste vastaanotettu

Sain Satulta blogissa Arjen Helmihetkiä haasteen, johon haluan vastata. Satun blogi on ehdottomasti tutustumisen arvoinen! Kiitos Satu tästä haasteesta :).

Ideana on vastata 11 kysymykseen, sen jälkeen keksiä itse uudet 11 kysymystä ja haastaa 11 bloggaajaa vastaamaan niihin. Laitan tämän haasteen kuitenkin vain muutamalle :)

1. Mikä on suurin unelmasi?
En ihan rehellisesti sanottuna tiedä. Tämä on asia, jota olen miettinyt viime aikoina todella paljon ja mitä kaikkea unelmani sisältää. Olen joskus aikaisemmin blogissa kirjoittanut siitä, että tunnen kuin olisin matkalla kohti jotain tehtävää, mutta en vielä tiedä mikä tehtäväni on. Uskon, että unelmani selviää siinä samalla :).

2. Millä keinoilla kevennät ahdistuksen tai stressin tunteen?
Tähän on useampikin eri keino: kirjoittamalla, soittamalla ystävälle sekä hevoseni tai koirani kanssa puuhastelemalla.

3. Mistä piirteistä pidät itsessäsi?
Siitä syvyydestä, jota elämä on minulle opettanut. Se antaa elämälleni eri ulottuvuuksia sekä lukemattomia mahdollisuuksia kasvaa ihmisenä. Vaikka elämäni on ollut haastavaakin en ole yhtään katkera vaan olen onnistunut kääntämään monet asiat vahvuudekseni.

4. Onko sinulla tapoja, joista haluaisit oppia pois?
Herkuttelu yövuorossa ja aamulla tietokoneen avaaminen...

5. Millainen suhde sinulla on sukuusi?
Suvusta löytyy sekä läheisiä ihmisiä, että sellaisia, joiden kanssa en juurikaan ole tekemisissä. N. 7 tai 8 vuotiaasta lähtien olen ollut ainoana lapsena kotona asumassa, joten en tiedä millaista on jos on vaikka lähelle oman ikäisiä sisaruksia. Serkkuni kanssa myöhemmällä iällä löysin sisarellisen suhteen :).

6. Millä tavoin saat turvaa elämääsi?
Tämä on vaikea. Perusturvallisuuden luo koti ja työ. Sen lisäksi turvaa tuovat harrastukset, jotka tuottavat mielihyvää. Parisuhteenikin on turvallinen. Suuren osan turvallisuudesta olen kuitenkin luonut käsittelemällä turvattomuutta aiheuttaneet asiat ja sen myötä saavuttanut perusturvallisen tunteen sekä tasapainon elämääni.

7. Tykkäätkö hassuttelusta?
No kyllä! Työpaikan huumoriveikko ja muutenkin melko vauhdikas ;).

8. Mikä on parasta kesässä?
Jäätelö! Saa sitä toki talvellakin, mutta kyllä se kesällä maistuu paremmalle.

9. Mistä nautit suomessa eniten?
 Onpa vaikea... Luulen, että luonnosta ja järvistä. 19 vuotta elämästäni asuin järven rannalla...

10. Minkälaisesta musiikista pidät?
Kuuntelen erilaista musiikkia laidasta laitaan metallista klassiseen fiiliksen mukaan.

11. Millaisella fiiliksellä olet nyt
Hyvällä, joskin väsyneellä sillä olin viime yön töissä enkä ole ehtinyt nukkumaan sen jälkeen. Tänään on ollut mukava ja onnistunut päivä, josta on seurannut seesteinen olotila.

Seuraaville kysymykset:
1. Millaista elämäsi on viiden vuoden kuluttua?
2. Jos saisit katsoa tulevaisuuteen tai muuttaa yhden päivän menneisyydessäsi - kumman tekisit?
3. Uskotko, että on olemassa "se oikea"?
4. Miten olet päätynyt ammattiisi?
5. Millainen on unelmiesi koti?
6. Uskotko, että kuoleman jälkeen on jossain muodossa elämää?
7. Minä ominaisuuden haluaisit itseesi lisätä?
8. Oletko pikkutarkka vai pidätkö suurista linjoista?
9. Mistä kotityöstä pidät vähiten?
10. Mikä on lempielokuvasi?
11. Jos saisit päivän ajan olla joku toinen ihminen, kuka haluaisit olla (ja perustelut)?

maanantai 7. toukokuuta 2012

Päivä kerrallaan

Joskus elämässä tulee aikoja, että on elettävä päivä kerrallaan... Eilinen on mennyttä ja huomisesta ei tiedä eli on vain tämä päivä elettävänä.

Minulle päivä kerrallaan eläminen on hyvin vaikeaa. Jokaista tapahtumaa päivän, viikon tai edes kuukauden sisällä ei tietenkään tarvitse aina suunnitella pilkulleen, mutta kuten lukion historianopettaja aina totesi ennen koetta: "Suuret linjat, suuret linjat." Niinpä.. Kyllä suuret linjat pitäisi olla edes jollain lailla suunniteltuina.

On suorastaan sietämätön olotila kun ei tiedä mitä elämältä haluaa tai mihin elämä johtaa. Tapani toimia ei anna minulle mahdollisuutta hiljentää sisäistä pohdintaa tekemistäni ratkaisuista ja valinnoista. Ulkoinen olemukseni viestii eri olotilaa kuin miltä sisällä tuntuu. Hyvät näyttelijänlahjat? En usko.. Olen kerran käynyt teatterikorkeakoulun valintakokeissakin - en päässyt ensimäistä vaihetta pidemmälle.

Miksi elämässä pitää näytellä jos ahdistaa? Miksi ei saa olla oma itsensä?

En osaa perustella sitä muuten kuin sillä, ettei ihmisellä ole oikeutta saastuttaa lähiympäristöään omilla murheillaan ja ahdistuksillaan. Niinkö se sitten menee? Ehkäpä minun maailmassani tämä ajatus on jalostunut vieläkin pidemmälle. Olen valmis kantamaan muiden murheet, mutta minulla ei ole oikeutta saastuttaa muita murheillani. Eihän sen niin pitäisi mennä... Miksi sitten lähipiirissäni on ihmisiä, joiden kanssa en voi jakaa ilojani ja murheitani, mutta joiden kanssa olen valmis jakamaan heidän kokemuksensa? En tiedä...

Luulenpa, että nämäkin pohdinnat juontavat juurensa siitä kuuluisasta kolmenkympin kriisistä, joka yrittää salakavalasti hyökätä.

Ei tämä elämä pelkkää synkeyttä ole ;). Kevätkin on todella täällä! Aurinkoiset päivät antavat lisää virtaa ja luontokin on todella herännyt. Olen saanut nauttia lukuisista vapaapäivistä, jotka ovat olleet täynnä mukavaa ohjelmaa. Lepo on jäänyt hieman vähiin, mutta who cares ;). Tälläkin hetkellä paistaa ihana aurinko..

Päivä täyttyy eläinteni hoidosta, illalla on aika ottaa päikkärit ja sitten suunta vie yöksi töihin.