perjantai 11. toukokuuta 2012

Unelmasta todeksi?

Toivottavasti jokaisella on unelmia. Minä olen ollut unelmieni kanssa hyvin hukassa. Uskon, että unelmat häviävät jos ihminen kadottaa oman sisäisen äänensä elämän sekamelskassa. Jokainen kuitenkin tarvitsee unelmia, jotain mitä tavoitella.

Aion olla vielä salaperäinen enkä paljastaa mistä unelmastani on kyse.

Olen kuitenkin tehnyt asioita avatakseni ovia unelmani saavuttaakseni. En tiedä vielä tuottaako yritykseni tulosta, mutta sitten voin ainakin ajatella yrittäneeni. Jos yritykseni tuottaa tulosta - lupaan kertoa siitä teille.

Sen voin kertoa, että unelmani on jollain muotoa seurannut mukanani jo lapsesta saakka. Välillä sen ääni on hiljentynyt, mutta toisinaan taas vahvistunut.

Miksi nyt? Se, että olen hukassa elämäni kanssa on saanut minut myös ymmärtämään, että olen vastuussa elämästäni. On kyseessä minun elämäni ja siksi minun on tehtävä asioita, jotka koen merkityksellisiksi ja tavoittelemisen arvoisiksi. On tietysti asioita, jotka on vain pakko tehdä, mutta niiden vastapainoksi minun on tavoiteltava asioita, joita todella haluan tehdä.

Unelmieni tavoittelu vaatii kuitenkin tiettyä itsekkyyttä; MINUN unelmani. Minä joudun opettelemaan itsekkyyttä sillä olen aina ollut ihminen, joka ajattelee muita. Vuosien varrella olen oppinut yhä enemmän ajattelemaan myös itseäni. Olen löytänyt oman vahvuuteni. Olen joskus aikaisemminkin sanonut, että on vahvuutta uskaltaa olla heikko.

Siispä heikkoudesta olen löytänyt vahvuuteni.

Satu esitti 11 kysymyksen haasteessaan kysymyksen: Mistä ominaisuuksista pidät itsessäsi? Syvyydestäni. Siitä millaisia ulottuvuuksia olen löytänyt itsestäni elämänkokemusteni myötä. Olen kääntänyt heikkouteni vahvuuksiksi ja uskallan myös todeta, ettei työni itseni kanssa ole valmis. Olen joka päivä valmis oppimaan uusia asioita itsestäni. Tajusin myös, että olen todella vapaa kaikesta katkeruudesta. Sinä päivänä kun sain vastauksen kysymykseeni: "Miksi juuri minä?" vapauduin katkeruudesta. Tuohon kysymykseen vastaus on, että ilman kaikkea kokemaani en olisi sellainen kuin nyt olen. Ilman kokemuksiani en olisi koskaan löytänyt elämääni niitä sävyjä, joita siinä nyt on

Idolsin Diandra (puolustus - katsoin kyseistä ohjelmaa ehkä kaksi kokonaista jaksoa) sanoi jossain haastattelussa, että hänellä on lahja, jonka myötä hän kokee musiikin väreinä. Ehkä minä koen elämäni väreinä. Väriskaala on laaja. Surussa ja ilossa on lukuisia eri sävyjä. Koen asiat myös suunnattoman voimakkaasti.

Olen huomannut, että joidenkin ihmisten on vaikeaa käsittää voimakkaat reaktiot. Ehkä joskus itsekin toivoisin olevani tasaisempi, mutta toisaalta rakastan sitä, että todella tunnen asiat eikä elämäni ole tasapaksua. Niinä aikoina kun elämäni on tasapaksua tuntuu kuin jotain olennaista puuttuisi.

Tämäkin päivä käynnistyi voimakkaalla tunnereaktiolla. Minulle tulee synnyinkuntani paikallislehti, joka ilmestyy kahdesti viikossa. Avasin tiistain lehden vasta aamulla. Selasin lehteä eteenpäin kunnes vastaan tuli erään äidin haastattelu äitiydestä. Pysähdyin kuvan äärelle. Kuvassa oli äiti ja down -tytär. Tyttären käsissä oli kuva nuoresta miehestä. Tuo nuori mies oli 19-vuotiaana menehtynyt ystäväni.

Kyynelten virratessa luin kirjoituksen. Muistin tuon kesäkuisen päivän vuodelta 2007 kuin se olisi ollut eilinen. Ikävä nousi jälleen pintaan... Kunpa en koskaan enää menettäisi ystävää.

Minullakin on vain yksi elämä ja se on arvokas. Unelmat ovat olemassa ja niitä on lupa tavoitella. Tunteet ovat olemassa, koska ne rikastuttavat elämää. Kokemukset ovat olemassa, jotta meillä olisi mahdollisuus kasvaa ihmisinä. Ystävät ovat olemassa, jotta emme kulkisi yksin.

"Tuhannenkin kilometrin matka alkaa yhdestä askeleesta."
-Laotse-

4 kommenttia:

  1. Täällä sait mut kyyneliin näin aamutuimaan! <3 Ihanaa päivää! Ihania ajatuksia ja unelmia. Mene unelmiasi kohti! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Satu ihanasta kommentista :)

    VastaaPoista
  3. Sulla on kyllä taito pohtia syvällisesti asioita ja ihanaa, että uskallat unelmoida! Mä ihan innostun näistä sun teksteistä!

    Maaria Leinosen runoa lainaten:

    " Älä sano: sehän on
    vain unelma.
    Unelma vahvempi
    kuin terässilta.
    Kestävämpi kuin graniittipaasi.
    Missä olisit
    olisimme
    ilman unelmaa?
    Ilman unta uudesta päivästä.
    Paremmasta. "
    (Maaria Leinonen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihana runo! Kiitos ihanasta palautteesta :).

      Poista