perjantai 24. elokuuta 2012

Syksy

Linnut ovat aloittaneet muuttonsa. On pakko myöntää, että syksy on tullut. Miten aika voi mennä näin nopeasti?

Talomme sijaitsee monien kanadanhanhien, joutsenten ja kurkien muuttoreitillä. Toki yli lentää lukuisia muitakin lintuja. Äsken näin ensimmäiset lämpimään lähtevät kanadanhanhet kun ne aurassa lensivät talon yli, suunta oli toinen kuin keväällä.

Keväällä mieltä lämmittää suunnattomasti jo kaukaa kuuluva joutsenten huuto. Syksyllä se saa aikaan haikeuden.

Syksy on toki kaunista aikaa; Pidän erityisesti kuulaista syysaamuista, jolloin aurinko paistaa, routa on kuurannut kasvit ja hiekka rapisee kengän alla <3 Sellaisena hetkenä sielu todella lepää!

torstai 23. elokuuta 2012

Arjen keskellä

Toisen huomioiminen parisuhteessa ei vaadi paljon jos siihen on itsellä tahtoa; katse, kosketus, ruuasta kiittäminen, hymy... Tapoja on vaikka miten monta. Arjessa huomioiminen on kiitollisuuden osoitus siitä, että toinen ihminen on osallisena elämässä.

On erilaisia naisia ja miehiä, erilaisia parisuhteita. On niitä, jotka tekevät kaiken yhdessä, kulkevat käsi kädessä, istuvat kylkikyljessä ja "hengittävät samaa ilmaa". Sitten on niitä, jotka elävät kuin kaverit; saman katon alla kahta erilaista elämää. Sitten on meitä, jotka elämme vahvasti omaa elämäämme, mutta samalla yhteistä arkea.

Minä arvostan sujuvaa arkea. En ole koskaan kaivannut kuuta taivaalta. Exältä jos kysyttäisiin hän tosin olisi eri mieltä sillä koki varmasti, ettei minulle mikään riittänyt. Se ei johtunut hänestä - se johtui minusta. Löydettyäni tasapainon elämääni olen ollut paljon tyytyväisempi. En odota lahjoja, viikottaisia ulkona ruokailuja, jatkuvia kehuja tms. Itseasiassa emme ole käyneet koskaan ulkona syömässä mikäli meidän omaa terassia ei lasketa ;). Elokuviinkin olemme menossa pian ensimmäistä kertaa yhdessä. Mitä sitten olemme tehneet? Eläneet arkea, olleet mahdollistajina yhteiselle sekä omalle elämälle, auttaneet toisiamme.

Jokaisessa parisuhteessa tulee vaikeita aikoja, mutta alan olla etenkin parisuhteen osalta sitä mieltä, että se mikä ei tapa se vahvistaa. Toiseen voi rakastua uudelleen ja ruveta kokemaan todellista kumppanuutta suhteen syventyessä. 

Tulin äsken kampaajalta kotiin (edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt vuosi). Mies puolestaan tuli palatessani vastaan n. 200 metriä kotoa sillä oli lähdössä kaupunkiin asioille, nostettiin tassut pystyyn ohi ajaessa. Ajoin auton katokseen ja jo ennen kuin ehdin autosta pihalle ajoi mies oman autonsa katokseen - tuli katsomaan uutta tukkaa ja piti näkemästään. Kyllä tuli hyvä mieli :).

Arjen keskellä toisen huomioiminen ei vaadi paljon, mutta se merkitsee paljon....

Rakkaudesta puolisoon <3

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Elämän äärellä

Palattuani arkeen huomasin, että lomalla minulla oli ehkä ensimmäistä kertaa todella aikaa pysähtyä elämän äärelle. Minulla oli aikaa pysähtyä miettimään tekemiäni valintoja ja pohtia tulevaisuutta....

Olen ollut niinkin perustavaa laatua olevien kysymysten äärellä kuin: Kuka minä olen? Olenko tyytyväinen valintoihini? Pitäisikö minun muuttaa elämääni jotenkin? Mitä elämältäni oikeasti haluan? Mitä pelkään? Ja liuta muita kysymyksiä... En toki ole kaikkiin vastausta löytänyt. Seuraavaksi muutama asia tästä ajatusten sekamelskasta.

Tällä hetkellä minuuteen liittyen pelkään kadottavani sen leppoisan olemuksen, jonka lomalla saavutin. Haluan iloita ja nauraa, nauttia elämästä. En halua synkistellä.

Puhuin serkkuni kanssa onnellisuudesta ja siitä mitä se merkitsee. Onnellisuus on kokonaisvaltainen olotila, jonka sisällä voi olla iloinen ja surullinen. Minä itse pidän sanasta tyytyväisyys. Tyytyväisyys määrittää sitä miten elämän kokee.

Koti on se paikka, jossa ihmisellä täytyy olla turvallista, jotta elämässä kestää muut myrskyt. Jos koti on rikki puuttuu turvallinen ympäristö, jossa saa purkaa kaikki tuntemukset.

Luottamus... Määrittelemme luottamusta hyvin eri tavalla. Luottamuksen antaminen on yksi suurimmista kunnianosoituksista mitä ihminen voi toisella antaa. Luottamuksen rikkominen puolestaan on yksi pahimmista asioista mitä ihminen voi kokea. Joskus elämässä tulee ristiriitatilanteita kun toinen antaa luottamuksen asiassa, joka sotii omia arvoja vastaan; On tehtävä valinta kahden ihmisen välillä ja vain heistä toisen luottamuksen voi säilyttää.

Elämä satuttaa joskus kovasti; se rikkoo, jotta tilalle olisi mahdollista rakentaa uutta. Avoimuus elämää kohtaan ja ymmärrys ihmisen vajavaisuudesta antavat mahdollisuuden kasvaa ja muuttua. On vahvuutta osata olla heikko, kirjoittaa Tommy Hellsten ja on niin oikeassa.

Aion opetella pysähtymään myös arjessa.. Elämän äärellä... Haluan nähdä mikä on tärkeää ja mistä löytää voimaa arjen keskelle.

Katson ikkunasta sateista maisemaa ja koen oloni melko haikeaksi. Elämä antaa ja elämä ottaa, mutta kaikesta voi oppia.

perjantai 17. elokuuta 2012

Loma lähestyy loppuaan

Olen huomannut, että etenkin loppuviikon ajan olen varsin voimakkaasti prosessoinut paluuta arkeen. Aikataulut pyörivät mielessä ja huomaan myös pohtivani mitä töissä mahtaa olla vastassa. Syksy tuo muutoksen tuulia elämään muutenkin, mutta niistä sitten lisää kun ovat ajankohtaisia.

Leppoisa olemukseni uhkaa jo valmiiksi kadota ja muuttua taas pienistä kiukustuvaksi. Missä on se energia kun sanotaan loman jälkeen, että "kyllä nyt taas jaksaa" ! Varmasti jaksankin, sitä en toki epäile. Haluan kuitenkin jaksaa hyväntuulisena enkä hankalana kiukuttelijana ;).

Eilen avautui myös ilmoittautuminen avoimen yliopiston kurssille, jonne kovasti haluaisin. Opinnot merkitsisivät jossain määrin reissaamista Hollolan ja Helsingin välillä, koska lähempänä kyseisiä opintoja ei ole. Syksystä on muutenkin tulossa kiireinen, joten mahtaako nyt olla oikea aika? Jos ei nyt ole niin milloin on? En tiedä...

Kaksi päivää lomaa jäljellä. Tämän viikon piti olla se, jolloin laiskottelen ja lepäilen enkä tee mitään kummempia. Mihin ihmeeseen aika on kadonnut? Tuntuu, että olen ollut menossa koko ajan eikä itseasiassa levolle ole juuri sijaa jäänyt. Reissussa en tosin ole ollut vaan pysytellyt lähietäisyydellä kotoa. Tänään on edessä vielä tuulahdus kesää kun miehekkeen sisaren kanssa suuntaamme lavatansseihin. Kokemus on sinänsä uusi, että kumpikaan meistä ei ole käynyt sillä lavalla, jonne tänään lähdemme :).

Autosta uhkaa muuten tippua pakoputki. Ehkä se kiukustui kun kävin eilen kaupungissa ja ajoin mukulakiviä pitkin... Eilen aamupäivällä se nimittäin oli vielä ihan kunnossa, mutta tänään aamulla totesin sen riippuvan lähes maassa. Tietenkin olin 10km päässä kotoa kun asian huomasin. Sanoisinko, että pidin sormet ja varpaat ristissä kun ajoin kotiin - ei tippunut matkalle :D.

Kävin eilen hakemassa energiaa ystävästäni ja hänen ihanasta loppuvuodesta syntyneestä pojastaan. On siinä elämäänsä tyytyväinen pieni poika, joka ihmettelee kaikkea uutta mikä tulee vastaan. Pieni on oppinut ryömimään - takaperin... Ei se menoa haittaa sillä kun pyörähtää ympäri, voikin huomata nenän olevan ihan eri suuntaan kuin edellisellä kerralla. Kuinka paljon iloa voi pieni ihminen saada valkoisen takan mustista tuhkaluukuista?

Olisiko tässä opin paikka meille muillekin? Kyllä meidän aikuistenkin ihmisten elämään mahtuu ihmeteltävää ja oivalluksia. Arjen ei tosiaan tarvitse olla aina samanalaista; Siispä tukka tötterölle ja maailman tuulia ihmettelemään :).

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Lomaminä

Pysähdyin tuossa pari päivää sitten oikein ihmettelemään kuinka suuri ero on "lomaminän" ja "arkiminän" välillä.

Lomaminä ei ulkopuolisista stressitekijöistä huolimatta ota mistään kierroksia, ei hermostu, ei tiuski eikä välitä muiden tiuskimisesta. Lomaminä on hyvin leppoisa. Toki lomaminälläkin on huonoja hetkiä, mutta yleisolemus on huomattavasti rentoutuneempi. Kaksi viikkoa meni ennen kuin huomasin muutoksen itsessäni!

Arkiminän taakse kätkeytyy paljon tiukkapipoisempi tyyppi, jonka mielialat heittelevät toisinaan vallan vauhdikkaasti.

Miksi sitten näin on? Miksi työssään, työyhteisössään ja työpaikallaan viihtyvä ihminen stressaantuu? Miksi ihminen ei edes tajua olevansa stressaantunut? Ehkä kyse on vain siitä, että melkein läpi koko vuoden on elettävä aikataulujen sanelemana ja arjesta tulee suorittamista.

Tietysti stressaantuisin jos jäisin työttömäksi. Enhän tokikaan sitä tarkoita, että minun pitäisi jäädä oloneuvokseksi. Kenties tämän taakse kätkeytyy pohdinta siitä miten tehdä arjesta sellaista, ettei se vaikuta olemukseen negatiivisesti vaan mahdollistaa hyvän olotilan sekä itselle, että lähellä eläville....

Kerron kun keksin ratkaisun ;)

perjantai 10. elokuuta 2012

Ystäviä

Tämän viikon ystävä- ja sukulaiskierros on tehtynä! On pakko myöntää, että kotona viihtyvältä ihmiseltä reissaaminen vie veronsa. "Reppuun" kertyneet muistot ovat kuitenkin vailla vertaa ja niiden arvo ei ole mitattavissa.

Tapasin reissulla niin äidin, isän, tädin, ystäviä kuin myös molemmat kummilapset perheineenkin. Toisen perheessä yövyinkin; olipa mukavaa kun kummitytön vierastaminen väheni huomattavasti tuona aikana :). Vanhempi kummityttö on jo pian 9, joten vierastamiset on vierastettu ;).

Muutamat kohtaamiset haluan kuitenkin nyt nostaa esille.

Menomatkalla tapasin yläaste-/lukioaikaisen parhaan ystäväni. Siinä sitten keinussa istuimme Mäntyharjun kauniissa järvimaisemassa muistellen menneitä ja pohtien tulevaa. Noin 13 vuotta sitten tapasimme toisemme ensimmäistä kertaa. Ystävyytemme on kestänyt murrosiän myrskyt ja elämänmuutokset. Olemme nykyisin tekemisissä vain harvakseltaan, mutta voi miten mukavan hetken saimme viettää toistemme seurassa! Olipa mielenkiintoista pohtia sitäkin miten vanhempamme mahtavat meidät nähdä? Sitä sanotaan, että lapsissa ajan kulumisen huomaa. Ajatelkaa.. Silloin 13 ja nyt 26... kohta 27.

Suuntasin Mikkeliin, jossa en ole käynyt kuin kerran kääntymässä valmistumisen (kesäkuu 2009) jälkeen.

Mikkeliin olin sopinut kaksi tapaamista, joista toiseen jäin majoittumaan. Voi millaista iloa nämä tapaamiset minulle toivat! Sain vaihtaa kuulumiset vanhan opiskelukaverin kanssa, jota kävin treffaamassa jätettyäni ensin koiran hoitoon "majapaikkaan". On ihmisiä, joiden kanssa välimatka ei todella tunnu missään vaan juttu jatkuu samasta pisteestä kuin mihin se on jäänyt; siinä ajassa kuitenkin paljon on ehtinyt tapahtua. Kolme vuotta tuntuu pitkältä, mutta ihmisen elämässä se on lyhyt aika. Lyhyessä ajassa voi tapahtua suuria muutoksia, jotka onneksi näissä tapauksissa tuovat ystävilleni suurta onnea. Onnellisuus on tarttuvaa!

Onnellinen ihminen levittää ympärillensä hyvää olotilaa ja hänestä huokuu tyytyväisyys omaan olotilaansa.
Onnellisten ihmisten kohtaamisesta jää itselle lämmin olo ja hyvä mieli, heidän onnensa laittaa omatkin varpaat kippuralle ja nostaa hymyn kasvoille :).

Tulen kaipaamaan näitä kohtaamisia, mutta mikä parasta; tiedän olevani tervetullut uudelleen ja saan jälleen uusia muistoja mukaani!

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Picnicillä

Yleensähän picnic pidetään rannalla.. Tai jossain puistossa... Syömiset on itse valmistettu salaatteja myöten, eväät levitetään liinan päälle ja syödään aurigon paistaessa. Näyttelyitä kiertävät koiraharrastajat perustavat picnicejä monesti myös näyttelypaikalle.

Kaverin kanssa perustimme vaihtoehtopicnicin; kaikki oli ostettua, paikkana toimi talli, liina puuttui "pöydältä" ja aurinkokin paistoi vain satunnaisesti.

Ensin kävimme lähikaupassa ostamassa evästykset. Ette voi uskoa miten vaikeata kahden ihmisen on valita mitä syödään :D. Piti siinä kerran jos toisenkin laittaa ne kuuluisat viisaat päät yhteen, jotta päästiin lopputulokseen!

Sitten ei muuta kuin tallille ja evästyksiä asettelemaan.







Ei huono vaan oikein toimiva kokonaisuus ;).

Ainakin alkuviikon ajaksi blogi hiljenee kun olen reissussa. Reissun jälkeen olenkin taas monta muistoa rikkaampi!

perjantai 3. elokuuta 2012

Nukkuuko heinäsirkat?

Nippelitiedon nappulatrivia. Aikanaan tuli telkkarista lasten Hetkinen-tietokilpailu. Siinä oli osuus nimeltä nippelitiedon nappulatrivia. Aina satunnaisesti nuo hauskat sanat palaavat mieleeni :).

Pari päivää olen miettinyt, mihin loman alkupäivien taito nauttia hetkestä on kadonnut? Olen vain tohottanut menemään pysähtymättä. Eilen tosin öljysin puutarhakalusteet ja taisi olla saavutus kuinka pitkään olin hiljaa. Terassia takapihalla maalannut mieskin huikkasi: "Nukahdiksä?". Olin täysin uppoutunut ajatuksiini.. tai ehkä ennemminkin ajattelemattomuuteen. Seurasin vain pensselin liikkeitä ja öljyn levittymistä. Uskomatonta miten pieni asia tarvittiin tyhjentämään pää siellä vellovista asioista. Olin kerrankin hiljaa!

Kun hiljentyy, voi alkaa ihmetellä kummallisia asioita. Meidän pihalla on paljon heinäsirkkoja. Niiden siritystä kuuluu pitkin päivää monesta suunnasta. Yksi päivä seurasin kun kolme heinäsirkkaa kohtasi toisensa kukkapenkin laidalla... Kun nurmikolla kävelee ja katsoo alaspäin voi huomata miten sirkat sinkoilevat pois askelten edestä. Hetki sitten kävelin nurmikolla; sirkkoja ei enää kuulunut eikä näkynyt. Yksikään sirkka ei hypännyt edestä pois. Mihin sirkat menevät yöksi? Nukkuvatko ne ja jäävät askelten alle? Menevätkö ne kaikki kukkapenkkiini nukkumaan? Lentävätkö ne metsään? Hämmentävää.. Sellainen määrä sirkkoja on yhtäkkiä kadonnut kuin tuhka tuuleen.






Aiheesta toiseen...

Loman liikuntasuunnitelmien päälle uhkaa kerääntyä mustia pilviä kun vasenta jalkaa vaivaa penikkatauti. Jalka ärtyi alkuviikosta kun kävin muutaman kilometrin hölkällä. Taukoa edellisiin kertoihin (jolloin jalat eivät oireilleet mitenkään) oli ehkä n. kuukauden verran. Kipu tuntuu pahimpana kävelylenkillä sillä eilen jalka kesti ihan hyvin hölkätä muutaman kilometrin, kun tänään kävelylenkillä se kyllä muistutti olemassaolostaan joka askelella :/. Tarkoittaako tämä sitä, että pitää vain hölkätä? Lepoahan se vaatisi, muttakunenmämalttais! Alkuviikosta sitten tulee jalalle pakollinen lepo kun lähden pariksi päiväks tapaamaan ystäviä ja sukulaisia.

Voi miten odotankaan niitä hetkiä kun tapaan oikeasti useamman vuoden tauon jälkeen ystäviä, joiden kanssa saan vaihtaa kuulumiset! Eiköhän sen voimalla jalka parane :).