keskiviikko 22. elokuuta 2012

Elämän äärellä

Palattuani arkeen huomasin, että lomalla minulla oli ehkä ensimmäistä kertaa todella aikaa pysähtyä elämän äärelle. Minulla oli aikaa pysähtyä miettimään tekemiäni valintoja ja pohtia tulevaisuutta....

Olen ollut niinkin perustavaa laatua olevien kysymysten äärellä kuin: Kuka minä olen? Olenko tyytyväinen valintoihini? Pitäisikö minun muuttaa elämääni jotenkin? Mitä elämältäni oikeasti haluan? Mitä pelkään? Ja liuta muita kysymyksiä... En toki ole kaikkiin vastausta löytänyt. Seuraavaksi muutama asia tästä ajatusten sekamelskasta.

Tällä hetkellä minuuteen liittyen pelkään kadottavani sen leppoisan olemuksen, jonka lomalla saavutin. Haluan iloita ja nauraa, nauttia elämästä. En halua synkistellä.

Puhuin serkkuni kanssa onnellisuudesta ja siitä mitä se merkitsee. Onnellisuus on kokonaisvaltainen olotila, jonka sisällä voi olla iloinen ja surullinen. Minä itse pidän sanasta tyytyväisyys. Tyytyväisyys määrittää sitä miten elämän kokee.

Koti on se paikka, jossa ihmisellä täytyy olla turvallista, jotta elämässä kestää muut myrskyt. Jos koti on rikki puuttuu turvallinen ympäristö, jossa saa purkaa kaikki tuntemukset.

Luottamus... Määrittelemme luottamusta hyvin eri tavalla. Luottamuksen antaminen on yksi suurimmista kunnianosoituksista mitä ihminen voi toisella antaa. Luottamuksen rikkominen puolestaan on yksi pahimmista asioista mitä ihminen voi kokea. Joskus elämässä tulee ristiriitatilanteita kun toinen antaa luottamuksen asiassa, joka sotii omia arvoja vastaan; On tehtävä valinta kahden ihmisen välillä ja vain heistä toisen luottamuksen voi säilyttää.

Elämä satuttaa joskus kovasti; se rikkoo, jotta tilalle olisi mahdollista rakentaa uutta. Avoimuus elämää kohtaan ja ymmärrys ihmisen vajavaisuudesta antavat mahdollisuuden kasvaa ja muuttua. On vahvuutta osata olla heikko, kirjoittaa Tommy Hellsten ja on niin oikeassa.

Aion opetella pysähtymään myös arjessa.. Elämän äärellä... Haluan nähdä mikä on tärkeää ja mistä löytää voimaa arjen keskelle.

Katson ikkunasta sateista maisemaa ja koen oloni melko haikeaksi. Elämä antaa ja elämä ottaa, mutta kaikesta voi oppia.

1 kommentti:

  1. Hassua, kuinka meillä myrskyää samaan aikaan.. :) Olen vastikään joutunut miettimään itsekin, mitä elämältäni haluan, koska heinäkuussa menetin luottamukseni parhaaseen ystävääni (miespuoliseen sellaiseen). Kaipaan häntä (ihmisenä JA ystävänä!) suunnattomasti ja pääkopassani pyörii jatkuvasti paisuvana herneenä, miten saisin tilanteen palaamaan ennalleen. Toisaalta yritän todistella itselleni, että "virhe" oli hänen, mutta en voi olla mietimättä, että vikaa oli varmasti minussakin. Kolikolla kun tuppaa olemaan kaksi puolta.
    Tsemppiä opinnoissasi!
    t. naapurin tyttö

    VastaaPoista