perjantai 17. elokuuta 2012

Loma lähestyy loppuaan

Olen huomannut, että etenkin loppuviikon ajan olen varsin voimakkaasti prosessoinut paluuta arkeen. Aikataulut pyörivät mielessä ja huomaan myös pohtivani mitä töissä mahtaa olla vastassa. Syksy tuo muutoksen tuulia elämään muutenkin, mutta niistä sitten lisää kun ovat ajankohtaisia.

Leppoisa olemukseni uhkaa jo valmiiksi kadota ja muuttua taas pienistä kiukustuvaksi. Missä on se energia kun sanotaan loman jälkeen, että "kyllä nyt taas jaksaa" ! Varmasti jaksankin, sitä en toki epäile. Haluan kuitenkin jaksaa hyväntuulisena enkä hankalana kiukuttelijana ;).

Eilen avautui myös ilmoittautuminen avoimen yliopiston kurssille, jonne kovasti haluaisin. Opinnot merkitsisivät jossain määrin reissaamista Hollolan ja Helsingin välillä, koska lähempänä kyseisiä opintoja ei ole. Syksystä on muutenkin tulossa kiireinen, joten mahtaako nyt olla oikea aika? Jos ei nyt ole niin milloin on? En tiedä...

Kaksi päivää lomaa jäljellä. Tämän viikon piti olla se, jolloin laiskottelen ja lepäilen enkä tee mitään kummempia. Mihin ihmeeseen aika on kadonnut? Tuntuu, että olen ollut menossa koko ajan eikä itseasiassa levolle ole juuri sijaa jäänyt. Reissussa en tosin ole ollut vaan pysytellyt lähietäisyydellä kotoa. Tänään on edessä vielä tuulahdus kesää kun miehekkeen sisaren kanssa suuntaamme lavatansseihin. Kokemus on sinänsä uusi, että kumpikaan meistä ei ole käynyt sillä lavalla, jonne tänään lähdemme :).

Autosta uhkaa muuten tippua pakoputki. Ehkä se kiukustui kun kävin eilen kaupungissa ja ajoin mukulakiviä pitkin... Eilen aamupäivällä se nimittäin oli vielä ihan kunnossa, mutta tänään aamulla totesin sen riippuvan lähes maassa. Tietenkin olin 10km päässä kotoa kun asian huomasin. Sanoisinko, että pidin sormet ja varpaat ristissä kun ajoin kotiin - ei tippunut matkalle :D.

Kävin eilen hakemassa energiaa ystävästäni ja hänen ihanasta loppuvuodesta syntyneestä pojastaan. On siinä elämäänsä tyytyväinen pieni poika, joka ihmettelee kaikkea uutta mikä tulee vastaan. Pieni on oppinut ryömimään - takaperin... Ei se menoa haittaa sillä kun pyörähtää ympäri, voikin huomata nenän olevan ihan eri suuntaan kuin edellisellä kerralla. Kuinka paljon iloa voi pieni ihminen saada valkoisen takan mustista tuhkaluukuista?

Olisiko tässä opin paikka meille muillekin? Kyllä meidän aikuistenkin ihmisten elämään mahtuu ihmeteltävää ja oivalluksia. Arjen ei tosiaan tarvitse olla aina samanalaista; Siispä tukka tötterölle ja maailman tuulia ihmettelemään :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti