perjantai 26. lokakuuta 2012

Ensilumi

Koin tänään pienen häivähdyksen lapsenomaista iloa ensilumesta. En muista kokeneeni sitä vuosiin. Ensilumi on tullut sivuutettua jo kauan vain olan kohautuksella.

Muistan erään aamun lapsuudestani kuin eilisen päivän. Huoneeni sijaitsi siten, että avatessani huoneen oven, näin suoraan kodin vastapäisessä päädyssä sijaitsevasta apukeittiön ovesta ulos. Ovessa oli suuri ikkuna. Voi sitä riemua kun sinä aamuna avasin oveni ja katsoin ulos! Maassa oli aivan ohut lumiharso, joka kirvoitti ilmoille valtavan ilon. Ensilumi oli satanut!

Tänään aamulla tuo kokemus palasi mieleeni :). Ajelin aamulla seitsemän aikaan tallille, pakkasta oli muutama aste. Matkalla näytti kuin pari hiutaletta olisi tullut tuulilasiin. Tallille päästyäni pyrytys alkoi oikein kunnolla! Lumi toi ihanan valoisuuden tullessaan. Tuntui kuin pimeän ja märän syksyn ankeus olisi hävinnyt kertaheitolla. Kotiin ajaessa lunta tuli jo niin paljon, ettei meinannut tietä nähdä.

Eihän tämä maassa pysy (piti jo vilkaista säätiedotusta), mutta helpottaa ainakin hetkellisesti. Ihanaa :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti