maanantai 29. lokakuuta 2012

Iltahetki

Mies kaivoi eilen varastosta lyhdyt kuistille ja sytytti niihin kynttilät. Minä sammutin rappusilta valon. Mies: "Ei sitä olis tarvinnut sammuttaa." Minä: "Pitää pitää kun ei ne muuten näy mihinkään." Loppuillan kulutinkin huokaillen sitä miten valtavan kauniilta voi lyhdyt kynttilöineen näyttää. Ulkona tuntui olevan ihan valoisaakin kun pilvipeite alkoi rakoilla ja kuu pääsi heijastamaan valoa lumen pintaan.

Alla olevat kuvat olen ottanut joulukuussa 2009. Tuntuu hämmästyttävältä, että vietän jo neljännen jouluni täällä. Aika menee kovin nopeasti.



En mitenkään myönnä, että miettisin vielä joulua. Törmäsin kuitenkin viime joulukuussa otettuihin kuviin. Muistan kun jouluaattona miehen kanssa ulkoiltiin vesisateessa. 28.12. maisema näytti tältä:


Kyllä talvella täytyy lunta olla - jouluna etenkin.

On ihan eri asia keikkuuko kuistilla lyhty lumen ympäröimänä vai yrittääkö se heijastaa valoaan valkeaan lumeen :).

Minulle on ihan uutta, että havahdun arjen kauneuden keskelle. Havahdun onnen tunteeseen ja arvostan elämääni. Niin monet kerrat olen miettinyt onko elämässäni edes mitään järkeä ja miksi on päivästä toiseen tarvottava eteenpäin.... Vaan tässä olen. En väitä, että jokainen päivä olisi ruusuilla tanssimista. Risut kestää kuitenkin paremmin kun elämän isot mittasuhteet ovat kunnossa :). Kaiken olen saanut tekemällä työtä itseni kanssa. Omaa itseään voi aina muuttaa kun siihen on luja tahto. Muutoksen taustalla täytyy kuitenkin olla tahto voida paremmin. Voi pojat miten paljon paremmin nykyisin voinkaan!

Tällainen pieni tilitys poiki siis otsikosta iltahetki :D. Ehkä tämä kuvastaa hyvin sitä miten oikeasti arjen kauneudesta voi syntyä ajatuksia, jotka vievät pintaa syvemmälle...

Carpe diem - ystävät :).

P.p.s. Olen taas ihan hullunlailla käynnistänyt villasukkatehtaan ;). Niitä on niin näppärä tehdä!

P.s. Kuplia kahvissa - Minttu! Bloggeri väittää, ettei minulla ole oikeuksia sun blogiin? Oleksää lempannu mut pihalle ;D ?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti