keskiviikko 3. lokakuuta 2012

"Makkara-Maija...

...alas tulla!" Kannusti liikunnanopettaja/luokanvalvoja minua ala-asteen liikuntatunnilla kun jäin "rapukävelyssä" muista jälkeen. En ollut niinkään kömpelö, mutta olin muita isokokoisempi ja siksi hitaampi.

Lukuisat kerrat sovituskopissa -> ei mahdu, ei istu, ei näytä hyvältä... Talvivaatteista nauttiminen kun itsensä saa verhota ja haastavat kesävaatteet, joilla itsensä verhoaminen ei onnistu.

Peilikuvan katsominen ja joka kerta sen toteaminen, ettei kuva miellytä.

Jatkuvasti eri tilanteissa muiden varjoon jääminen. Yhteiskunnan paineet ovat kovat. On vain kaksi vaihtoehtoa: hyväksy se mitä olet tai muuta sitä. Uskon, että valinta riippuu henkilön taustoista ja mitkä kaikki asiat tilanteeseen ovat johtaneet.

Aasinsillan kautta asiaan.

Suhtautumiseni ruokaan ei koskaan ole ollut kovin tervettä. Etenkin herkut ovat akilleen kantapää. Ne tuottavat mielihyvää. Tunnustaudun mielihyväsyöjäksi. Haen makeasta nautintoa. Ruokaan samanlaista suhdetta ei ole.

Olen riippuvuuksiin taipuvainen ihminen. Elämässäni olleita riippuvuuksia: tupakka, lukeminen, kirjoittaminen, neulominen, tietokone, suklaa, hiilarit, sokeri, kynsien pureskelu... Siinä nyt ainakin jokusia.

Syömiseen ei ole koskaan liittynyt ahmimista tai syömättä jättämistä. Olen kuitenkin salaillut herkutteluani. Lapsuudessani isä katsoi herkkujen syömistä pahalla - saattoipa toisinaan nälviäkin. Poikkeuksen tekivät sipsit, joita satunnaisesti sain. Karkit söin salassa. Jos ostin karkkia ja vein sitä kotiin oli kiire saada karkit syötyä. Salaamisesta tuli tapa ja tilaisuus teki varkaan herkuttelun suhteen.

Sykettä nostavaa liikuntaa harrastan harvoin, mutta hyötyliikuntaa päivittäin. Aika/raha ei riitä jumpissa käymiseen. Syön silti liikaa - en kuluta sitä mitä syön. Syön myös aivan liian usein: "Mä vaan ihan vähän tätä otan. Ei yksi pipari mitään haittaa."

Olet mitä syöt pitää paikkansa. Olen sokeria, hiilareita ja jatkuvaa syömistä täynnä. Kehoni on pumpattu täyteen keinotekoisia aineita, jotka tekevät keholle pelkästään huonoa.

Kotiruokaa meillä sentään suositaan.

Olen kantanut liikakiloja mukanani läpi elämän. Nyt on aika tehdä muutos - elämäntapamuutos, joka johtaa kohtuuteen ja terveellisyyteen. Elämäntapamuutos, jossa herkuttelu on sallittua, mutta se vaatii vastapainokseen terveelliset ruokailutottumukset. On aika alkaa syödä elääkseen eikä elää syödäkseen. En tavoittele langanlaihaa kroppaa, jossa ei rasvaa näy vaan tavoittelen sopusuhtaista olomuotoa, jossa minun on hyvä olla. Haaveeni on todeta sovituskopissa vaatteiden istuvan.

Miksi teen tästä julkista? Siksi, etten voi salata asioita itseltänikään. Jos joku lukija nyt ajattelee, että taas on yksi nuori ihminen joutunut yhteiskunnan uhriksi, hän on väärässä. Pyrin vain terveellisempään elämään.

Onhan muutosta vuosien varrella toki tapahtunutkin jo parempaan suuntaan, mutta nyt on aika muuttaa elämäntavat.

YO-juhlat vuonna 2004


Laivareissulla viime viikonloppuna 10+ kg pienempänä

Askel kerrallaan tulevaa kohti...

1 kommentti:

  1. Hyvä Anna !! vaikka tiedäthän sä, että on aivan sama miltä näytät -olet silti yhtä tärkeä <3 T. 'iso-sisko'

    VastaaPoista