keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Ratin takana

Ajan paljon. Ajan päivittäin. Julkisia ei kulje. En aja työkseni vaan ajan päästäkseni kaikkialle. Lähikauppaan on 8km, töihin 42km ja tallille 10km. Tänään olen käynyt kerran tallilla, kohta lähden sinne uudelleen, tulen kotiin siistiytymään ja lähden töihin - reilu 120km päivän saldona.

Joskus tämä ainainen ajaminen tökkii kun tuntuu, että kaikki toiminnot kestävät niin ryökäleen kauan. Aina täytyy matkustaa päästäkseen jonnekin. Siinä yksi syy, että liikun todella vähän enää mihinkään "ylimääräisiin" menoihin. Ne muutamat kyläpaikat, joita minulla täällä on sijaitsevat myös n. 1/2h matkan päässä meiltä.

Lappalaiset varmaan sanoisivat, että "älä valita".

Ehkä tämä ei ole valitusta? Tässäkin olisi vain organisoinnin paikka. Olin toki suunnitellut tämän aamun ohjelman aivan eri tavalla kuin se nyt meni. Olin suunnitellut, että ratsastan heti aamulla kun menen seitsemän aikaan laittamaan hevosia ulos. Tällöin olisin säästänyt 20km. Aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan - totesin kun yöllä pyörin sängyssä nukahtamatta syvään uneen koko yön aikana. Aamulla hieman ennen viittä siirryin sohvalle ja nukahdin n. tunnin ajaksi ennen kellon soittoa. Enpä siis jaksanut aktivoitua hevosen selkään heti sen jälkeen.

Tänään illalla kun klo. 21 pääsen töistä on puhelin korvaamattomassa asemassa. Nappi korvaan ja linjat jollekin kaverille. Kotimatka väsyneenä ei ole lystiä.

Autolla sinne.. Autolla tänne.. Viime viikolla vapaa-ajalla kilometrejä kertyi n. 800. Ei kai ihme, että joskus tuntuu kuin asuisin autossa?

Pisteeksi i:n päälle taidan startata auton tuolta pihasta ja lähteä ajelemaan tallille :D !

tiistai 27. marraskuuta 2012

Joulun odotusta

Monta vuotta meni niin, että joulu ei tuntunut miltään. Laitoin jouluvalot ym. rekvisiitan lähinnä siksi, että ne kuuluu laittaa.

Vuosi sitten löysin jostain enemmän joulun tunnelmaa.

Tänä vuonna olenkin jo asentanut joululiinat, -valot ja keittiöön verhot - viikko etuajassa :D. Tontut tosin saavat vielä odottaa laatikossa. Kuin tilauksesta on tällä viikolla tulossa lunta! Mä olen sitä mieltä, että lumi kuuluu talveen ja jouluun. PISTE.

Joululahjahysteriaa ei ole. Yhtään lahjaa en ole vielä hankkinut. Lahjojen hankkiminen on meillä muutenkin hyvin vähäistä. Suuria ja näyttäviä lahjoja ei hankita, mutta tarpeellisia ja käytännöllisiä pikkujuttuja annetaan. Joulu on aikaa läheisten kanssa.

Mun joulun kruunaa vieläpä työvuoroon ilmestynyt kuuden päivän jouluvapaa :). Voi pojat! Se menee jo lomasta.

Lupaan nyt itselleni, että parhaani mukaan yritän tämän joulunalusajan rauhoittua ja nauttia. Olen kärsinyt siitä miten joudun aikatauluttamaan elämääni jatkuvasti. Sen täytyy muuttua. Minä tarvitsen muutosta. Muutos on uuden alku :).


perjantai 16. marraskuuta 2012

Ilomieli

Hymyillen ajelin kaupasta kotia kohti. Kassissa oli tortillatarvikkeet ja tietysti jätskiä jälkkäriksi.

Nyt kupissa höyryää kahvi ja odottelen miestä töistä sekä ystävää saapuvaksi saunailtaa viettämään. Telkusta tulee illalla Vain Elämää. Mikään ei oikeastaan voisi olla paremmin :).

Olin viime yön töissä. Aamu oli vauhdikas ja työasiat jäivät pyörimään päähän. Muutama asia piti vielä tekstarilla töihin toimittaa ennen kuin ajatuspyörä pysähtyi. Pari tuntia unta ja työasiat oli jätetty taakse. Palaan seuraavan kerran töihin keskiviikkona. Neljä päivää vapaata. Pari päivää sitten näin alustavan joululistan; viiden päivän jouluvapaa ja uuden vuoden aattona pääsen yövuorosta. Tulipa hyvä mieli! Joulu on minulle aikaa läheisten kanssa - joillekin pyhät tarkoittavat rahaa tai vapaat ansionmenetystä. Joulu ei minulle ole rahalla korvattavissa.

Kauppakäynti ei ollut ihan ainoa ohjelmanumero. Piti hakea koiralle lihaa ja molemmille koirille vähän herkkuja. Toisesta paikasta oli haettava kuivikkeita hevoselle ja koiran kipeisiin tassuihin hoitoseerumia. Raahatessani ostoksia sisälle ajattelin jälleen, että lapsuudesta on oikeasti aika paljon aikaa. Jännä hetki.. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt; minä, ostokset, koti ja aikuisuus.

Jännä miten näitä asioita tulee pohdittua. Ehkä jokin uusi ajanjakso elämässä on kääntymässä jälleen. Olen onnellinen.




sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Lapsuudesta aikuisuuteen

Se on muuten pitkä matka. Huomaan prosessoivani yhä enemmän ja enemmän elämäni polkuja.

Ennen seitsemää ajelin tänään aamulla tallille laittamaan hevosia ulos. Isänpäivä. En ole menossa käymään kotona, vietetään isänpäivää täällä miehen perheen kanssa. Soitan kyllä ja käyn vanhempien luona piakkoin.

Huomasin palaavani ajatuksissani siihen aikaan kun ukkikin oli vielä elossa. Käytiin isänpäivisin kylässä. Vaari kuoli kuusi vuotta ennen kuin synnyin. Äitienpäivänä käytiin sitten molempien isovanhempien luona. Kaikki isovanhemmat asuivat kanssamme samalla paikkakunnalla. Aika monta isänpäivää on tainnut oma isäkin joutua leikkimään nukkuvaa.. Aamuvirkun rooli ei ole helppo ;D.

Paljon aikaa on kulunut, monta vuotta vierähtänyt ja monta asiaa muuttunut.

Huomaan myös yhä useammin pysähtyväni miettimään aikuisuutta. Eilen tein makkarakastiketta ruuaksi oikein perinteiseen malliin. Ruskistin jauhoja pannulla ja mietin, että missä vaiheessa musta kasvoi aikuinen. "Tässä mä nyt olen ja pyörittelen tätä kastikepohjaa." Olen asunut 6,5 vuotta pois kotoa. Muistan silti päivän kuin eilisen vaikka siihen ei kohdallani liittynyt mitään suuria tunnemyllerryksiä. Pakkasin kamat ja lähdettiin exän ja serkun sekä hänen miehensä kanssa toiselle paikkakunnalle sisustamaan asuntoa. Vanhemmat jäivät vilkuttamaan rappusille, äiti itki - minä en. Muuton prosessointi tuli ajankohtaiseksi vasta paljon myöhemmin. Ehkä siitä lisää joku toinen kerta.

Joku prosessi tässä nyt on menossa - niin usein huomaan havahtuvani ajatusteni ääreltä ja miettiväni elämää. Tavalliset arkipäivän asiat saavat vaipumaan syntyjen syvien äärelle. Ystäväni ehdotti ikäkriisiä kun mietin mistä tässä on kyse ;). Ehkä hän on oikeassa. Ehkä tämä on taas sitä kolmenkympin kriisiä. Jotenkin nyt alkaa tajuamaan sen, että vuodet vierivät eikä niitä voi pysäyttää...

Lapsuus on oikeasti eletty. Aikuisuus on tässä ja nyt.

Lapsuudenkodin rannasta

perjantai 9. marraskuuta 2012

Kouluttautumassa

Kyllä hyvä koulutus on vertaansa vailla! Itse koin keskiviikkona suorastaan valaistumisen ja valtavan motivaation heräämisen.

Olin Päijät-Hämeen Kesäyliopiston järjestämässä koulutuksessa, jossa kouluttaja oli Sanna Mäkipää (Capacitas Familia). Aiheena oli kiintymyssuhteiltaan traumatisoituneet lapset - käytösmallit ja kokemusmaailma. En tässä sen enempää rupea ruotimaan koulutuksen sisältöä, mutta ketä aihe kiinnostaa - voin suurella lämmöllä suositella hänen koulutustaan!

Kouluttaja oli ihmisläheinen, suosi keskustelua teoriaa unohtamatta, kertoi esimerkkejä ja kuuli koulutettavia. Ainoa miinus oli, että koulutus kesti vain päivän ;).

Koulutus laittoi päässäni ison pyörän, halun oppia uutta ja syventää osaamista - halun kehittyä. Jo pitkään olen kokenut, että mulla on jonkinlainen tyhjiö, joka pitäisi saada täytettyä. Olen ymmärtänyt haluavani lisäkoulutusta ja monikin ei aihe on kiinnostanut. Nyt kuitenkin kolahti kovaa!

Olen etuoikeutettu, koska minulla on työpaikka, joka tukee työntekijöidensä kouluttautumista. Joulukuussa on lisää (eri kouluttaja) koulutusta aiheesta tiedossa. On muuten aika iso ero olla opiskelijana koulutuksessa ja työntekijänä koulutuksessa. Koulutuksen anti on niin paljon "helpompaa" asettaa työelämään ja peilata kuulemaansa omiin kokemuksiinsa työelämästä.

Prosessi on alkanut enkä yhtään vielä tiedä mihin se johtaa, mutta vitsit miten innostunut olen!


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Tunteella

Eilen tuli telkkarista Pearl Harbor. Olen toki nähnyt sen ennenkin - parikin kertaa. Edellisestä kerrasta oli kuitenkin kulunut useampi vuosi.

Tarina rakkaudesta ja ystävyydestä. Kaksi asiaa, jotka avaavat hanat totaalisesti.

Tunneihmisenä minun on aivan mahdotonta katsoa elokuvaa itkemättä kerran jos toisenkin. On uskomatonta miten elokuva voi saada empatian heräämään. On elokuvia, jotka tekevät sen uudelleen ja uudelleen.

On ollut sellainenkin aika, etten itkenyt juuri mistään. Mielialalääkityksen vaikutus tasasi mielialat, mutta kadotti myös näin voimakkaan empatiakyvyn. Siitä on kuitenkin jo aikaa.

Isäntä ei niin tunneihmisenä totesi illalla, että "voi v***u tota sun märehtimistä" :D. Minä puoliksi itkin ja puoliksi nauroin sitä, että itketti.

Mutta hei mikä nostaisi sen enemmän tunteita kuin rakkaus ja ystävyys? Jos on elämässään menettänyt jotakin tärkeää, osaa myös mennä menetyksen tunteisiin sisälle. Elämässä kuitenkin mahtavaa on se kun elämä on elämänmakuista ja saa tuntea asioita. Voimakkaat tuntemukset voivat tehdä elämästä joskus haastavaa, mutta ne tekevät elämästä myös värikästä. Toki joskus olisi kiva kyetä järkeilemään asioita, mutta eipä se oikein tunnu onnistuvan minulta ainakaan :D. Siispä tunteella mennään!

Tämä aamu ei sitten käynnistynyt ihan suunnitelmallisesti. Olin asentanut puhelimen herätyskellon soimaan 7:45 ja varuilta laittanut vielä kalenteriin hälytyksen, etten vain nuku pitkäksi kun olen töihin lähdössä. Ei siinä mitään.. Kalenterin piti piipata 8:10 vaan sepä piippasi 7:10. Eipä muuten ole ainakaan kiire! Miksikö en jatkanut unia? Ei tullut uni enää... Katosi ja karkasi siihen harmitukseen kun kello oli liian ajoissa. Toisaalta taas tuossa vaiheessa täyteen uneen nukahtaminen saa aikaan sen, että kellon soidessa n. puolen tunnin kuluttua on olo kahta väsyneempi. Siispä oli järkevintä nousta ylös.

Leppoisaa vapaata sunnuntaita niille, jotka sitä kotona viettävät ja työniloa työläisille!

perjantai 2. marraskuuta 2012

Legotohtorissa

Aamu alkoi hammaslääkärin tarkastuksella. Ensin otettiin röntgenkuvat ja todettiin, ettei hammasväleissä näy reikiä. Sitten tutkittiin muuten. Yksi reikä löytyi ja se tiesi uuden ajan varaamista. Tohtori siinä hoitajalle hampaiden numeroita luetteli ja totesi, että hampaan numero se ja se pinnassa on pistemäistä kariesta. Purennasta oli havaittavissa, että kaksi hammasta ovat saksipurennassa. Legotohtori jatkoi tutkimusta ja totesi, että palataan siihen kohta mitä se tarkoittaa.

Aiheeseen palatessa olikin sitten sydämentykytysten aika. Tohtori kertoi, että viisaudenhampaan purupinnassa on kaksi pientä reikää. Itse muistelin niiden olleen siinä jo edellisellä käynnillä. Kymmenen vuotta nuo neljä hammasta ovat töröttäneet suussani ongelmitta, mutta nyt vasemmalla puolella on purenta niiden vuoksi alkanut muuttua kun viereiset hampaat alkavat kääntyä.

Tohtori suositteli viisaudenhampaiden poistoa vasemmalta puolelta.

Joulukuulle sain ajan sen yhden reiän paikkaukseen ja silloin pitäisi olla päätöksen kypsynyt ruvetaanko viisureita operoimaan.

Voin muuten sanoa, että NYT pelottaa! En ole montaa tarinaa vaikeista viisureiden poistoista kuullut, mutta ne parikin tarinaa ovat riittävästi. Kammoksun kipua ja tiedän, että tuo operaatio saati sen jälkitilat eivät ole kivuttomat.

Henkinen valmistautuminen alkakoon!