sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Lapsuudesta aikuisuuteen

Se on muuten pitkä matka. Huomaan prosessoivani yhä enemmän ja enemmän elämäni polkuja.

Ennen seitsemää ajelin tänään aamulla tallille laittamaan hevosia ulos. Isänpäivä. En ole menossa käymään kotona, vietetään isänpäivää täällä miehen perheen kanssa. Soitan kyllä ja käyn vanhempien luona piakkoin.

Huomasin palaavani ajatuksissani siihen aikaan kun ukkikin oli vielä elossa. Käytiin isänpäivisin kylässä. Vaari kuoli kuusi vuotta ennen kuin synnyin. Äitienpäivänä käytiin sitten molempien isovanhempien luona. Kaikki isovanhemmat asuivat kanssamme samalla paikkakunnalla. Aika monta isänpäivää on tainnut oma isäkin joutua leikkimään nukkuvaa.. Aamuvirkun rooli ei ole helppo ;D.

Paljon aikaa on kulunut, monta vuotta vierähtänyt ja monta asiaa muuttunut.

Huomaan myös yhä useammin pysähtyväni miettimään aikuisuutta. Eilen tein makkarakastiketta ruuaksi oikein perinteiseen malliin. Ruskistin jauhoja pannulla ja mietin, että missä vaiheessa musta kasvoi aikuinen. "Tässä mä nyt olen ja pyörittelen tätä kastikepohjaa." Olen asunut 6,5 vuotta pois kotoa. Muistan silti päivän kuin eilisen vaikka siihen ei kohdallani liittynyt mitään suuria tunnemyllerryksiä. Pakkasin kamat ja lähdettiin exän ja serkun sekä hänen miehensä kanssa toiselle paikkakunnalle sisustamaan asuntoa. Vanhemmat jäivät vilkuttamaan rappusille, äiti itki - minä en. Muuton prosessointi tuli ajankohtaiseksi vasta paljon myöhemmin. Ehkä siitä lisää joku toinen kerta.

Joku prosessi tässä nyt on menossa - niin usein huomaan havahtuvani ajatusteni ääreltä ja miettiväni elämää. Tavalliset arkipäivän asiat saavat vaipumaan syntyjen syvien äärelle. Ystäväni ehdotti ikäkriisiä kun mietin mistä tässä on kyse ;). Ehkä hän on oikeassa. Ehkä tämä on taas sitä kolmenkympin kriisiä. Jotenkin nyt alkaa tajuamaan sen, että vuodet vierivät eikä niitä voi pysäyttää...

Lapsuus on oikeasti eletty. Aikuisuus on tässä ja nyt.

Lapsuudenkodin rannasta

2 kommenttia: