sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Tunteella

Eilen tuli telkkarista Pearl Harbor. Olen toki nähnyt sen ennenkin - parikin kertaa. Edellisestä kerrasta oli kuitenkin kulunut useampi vuosi.

Tarina rakkaudesta ja ystävyydestä. Kaksi asiaa, jotka avaavat hanat totaalisesti.

Tunneihmisenä minun on aivan mahdotonta katsoa elokuvaa itkemättä kerran jos toisenkin. On uskomatonta miten elokuva voi saada empatian heräämään. On elokuvia, jotka tekevät sen uudelleen ja uudelleen.

On ollut sellainenkin aika, etten itkenyt juuri mistään. Mielialalääkityksen vaikutus tasasi mielialat, mutta kadotti myös näin voimakkaan empatiakyvyn. Siitä on kuitenkin jo aikaa.

Isäntä ei niin tunneihmisenä totesi illalla, että "voi v***u tota sun märehtimistä" :D. Minä puoliksi itkin ja puoliksi nauroin sitä, että itketti.

Mutta hei mikä nostaisi sen enemmän tunteita kuin rakkaus ja ystävyys? Jos on elämässään menettänyt jotakin tärkeää, osaa myös mennä menetyksen tunteisiin sisälle. Elämässä kuitenkin mahtavaa on se kun elämä on elämänmakuista ja saa tuntea asioita. Voimakkaat tuntemukset voivat tehdä elämästä joskus haastavaa, mutta ne tekevät elämästä myös värikästä. Toki joskus olisi kiva kyetä järkeilemään asioita, mutta eipä se oikein tunnu onnistuvan minulta ainakaan :D. Siispä tunteella mennään!

Tämä aamu ei sitten käynnistynyt ihan suunnitelmallisesti. Olin asentanut puhelimen herätyskellon soimaan 7:45 ja varuilta laittanut vielä kalenteriin hälytyksen, etten vain nuku pitkäksi kun olen töihin lähdössä. Ei siinä mitään.. Kalenterin piti piipata 8:10 vaan sepä piippasi 7:10. Eipä muuten ole ainakaan kiire! Miksikö en jatkanut unia? Ei tullut uni enää... Katosi ja karkasi siihen harmitukseen kun kello oli liian ajoissa. Toisaalta taas tuossa vaiheessa täyteen uneen nukahtaminen saa aikaan sen, että kellon soidessa n. puolen tunnin kuluttua on olo kahta väsyneempi. Siispä oli järkevintä nousta ylös.

Leppoisaa vapaata sunnuntaita niille, jotka sitä kotona viettävät ja työniloa työläisille!

2 kommenttia:

  1. Paras elokuva minkä oon ikinä nähnyt!!! Ja se itkun määrä!! Mä en ihmettele yhtään, mikä sua vaivaa :)

    VastaaPoista