sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Harmimielestä eroon

Aina ei ole hyvä päivä - minulla ainakaan. Jos aina olisi harmimieli, olisi elämä kovin kurjaa. Tämä päivä käynnistyi jotenkin takkuisesti ja harmimieli oli läsnä...

Olennaista kai on se miten harmimielen saa käännettyä ilomieleksi. Harmimielelläkin saa olla. Olen ehdottomasti sitä, että aina ei ole pakko olla iloinen. Joskus saa murjottaakin. Kunhan ei vaan murjota kovin kauan!

Harmimielen aikana suuntasin tallille, satuloin pollen ja suuntasin talviseen maastoon. Harmimieli unohtui kun rauhassa pollen kanssa kuljeksittiin tunnin verran metsätietä pitkin. Aurinkokin pilkisti pilvien välistä eikä haitannut vaikka varpaita ja nenänpäätä yritti viima kipristellä. Pidän luonnosta, jonka lumi on taas muuttanut talviseksi tauluksi <3

En inhoa talvea. Talvinen luonto on mielettömän kaunis. Eilen kävin kaupungissa laittamassa talvivaatetuksen kuntoon. Mukaan tarttui elämäni ensimmäinen untuvatakki ja ihanat talvikengät. En aio palella tänä talvena :).

Koira palelee. Se ei tahdo ulos kuin pikaisesti vaikka pakkasta on hieman yli -10. Se vetäytyy nukkumaan omalle patjalleen olohuoneen nurkkuun ja luultavasti näkee unia kesästä.

Pimeydestä minä en pidä. Lumi tuo kuitenkin vähän valoa. Täällä meillä on paljon ilveksiä, joten pimeällä pysyttelen ihan kotipihassa sen sijaan, että kulkisin pitkin tietä - metsästä puhumattakaan. Ajatus niistä ei ole kiva vaikka ne pääsääntöisesti karkuun menevätkin. Paitsi täällä missä niiltä alkaa olla luontainen ruoka loppu...

Kuvat arkistojen kätköistä ehkä viime talvelta?

Kohta koira täytyy taas pukea näin jos aion sen kanssa liikkua ulkona.

Hups.. Hieman lipsahti aiheen viereen :). Tervetuloa kuitenkin talvi - minä pidän sinusta!

2 kommenttia:

  1. Samaa mieltä, ei aina tarvitse olla ilopillerinä, saa olla harmimieli jos kerran harmittaa. Itsellä on vastoinkäymisiä tullut ketjussa ja se on saanut minut ihmeen tyyneksi - en ole lannistunut, päinvastoin, tuntuu että nythän vasta kestänkin mitä vaan...=)

    Talvinen ratsastusretki lumisessa luonnossa kuulostaa aivan ihanalta! Minäkin pidän talvesta ja liikun paukkupakkasillakin ulkona mieluusti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmimielen vastakohtana ilomieli tuntuu entistäkin paremmalta :). Olen myös sitä mieltä, että vastoinkäymiset kasvattavat tyyneyttä ja kärsivällisyyttä. Ne myös tekevät elämästä elämän makuista.

      Pakkanen paukuttaa yli -20, mutta voi taivas miten luonto onkaan kaunis!

      Poista