tiistai 4. joulukuuta 2012

Hiljaisempi arki

Hiljaisuus
on äänistä ylivoimaisesti paras
Hiljaisuutta ei ole olemassa
ja siksi me emme
tule toimeen ilman sitä
Ilman hiljaisuutta
ei kuule
sitä ainoaa ääntä
jota on syytä kuunnella:
hiljaisuutta
Se kertoo mitä tehdä ja minne mennä
ja miksi
ja mitä muuta me emme
janoa täällä kuulla
Milloinkaan emme kuule toisiamme
niin hyvin
kuin hitaina hiljaisina iltoina
kun istumme pitkään kaksin
ja kuuntelemme hiljaisuutta.
- Tommy Tabermann

Olen alkanut pitää hiljaisuudesta. Oli aika, jolloin kuuntelin aina musiikkia, tv-oli päällä, puhuin puhelimessa yms. Nykyisin tilanne on melko toinen. Tällä hetkellä vanhan läppärini hurina ja toisen, lähelläni nukkuvan koiran hengitys on ainoat kuuluvat äänet. Välillä jokin kodinkone naksahtaa.

Pari iltaa sitten mietin tätä samaa asiaa kun hiljaisuuden vallitessa leivoin joulutorttuja. En laittanut päälle sen enempää stereoita kuin radiota tai tv:tä. En kaivannut enempää ääniärsykkeitä.

Niin pitkälle en vielä ole päässyt, että istuisin hiljaisuudessa ja olisin vain ajatusteni kanssa. Jokin virike minulla yleensä on - niinkuin nyt tämä tietokone ja blogin kirjoitus.

Tähän samaan aiheeseen varmaankin liittyy se kuinka kotona viihtyviä ihmisiä miehen kanssa olemme. Perjantai- tai lauantai-iltana ei tule tunnetta, että pitäisi päästä "ihmisten ilmoille" vilinään ja meteliin. Ei se mikään kammotus ole ja ihan mielelläni olen perjataina työporukan pikkujouluihin lähdössä :).

Muistan meidän joskus tätä ystävän kanssa miettineen; mistä johtuu, että kaipaa hiljaisuutta niin paljon enemmän. Taisimme tulla siihen tulokseen, että kun työkseen tekee sosiaalista työtä ja puhuu koko ajan, kaipaa vastapainoksi hiljaisuutta ja rauhaa. Uskon kyllä tähän teoriaan siitäkin huolimatta, että olen äärimmäisen sosiaalinen ja puhelias ihminen. Kai raja joskus tulee vastaan..

En mä hiljaisuuden keskellä kuitenkaan vaella. Autossakin on aina radio päällä tai puhun puhelimessa. Itseasiassa hoidan sosiaaliset suhteet kauempana asuviin ihmisiin pääasiallisesti "pitkien" työmatkojen aikana. Tämä mahdollistaa kodin ja oman ajan rauhoittamisen. Niin ja te ystäväni, jotka tätä luette: En koe kanssanne puhumista rasitteeksi - tästä on vain muodostunut jo tapa :). 

Joskus ennen muuten lauloinkin jatkuvasti. Nyt en muista koska viimeksi olisin laulanut. Jokin on siis selvästi muuttunut...

Hiljaisempi arki voi tarkoittaa konkreettisen hiljasuuden lisäksi myös elämän rauhoittamista. Aikataulutus ja kalenterin vahtiminen eivät ole minua varten. Kuten aiemminkin olen sanonut, on asialle tehtävä jotain. Tulossa olevat kolme vapaapäivääkin on jo suunniteltu valmiiksi... Tarttis varmaan tehdä jotain ja oikeasti tarttua hiljaisempaan elämään.

Taidanpa tästä lähteä töihin hoitelemaan niitä sosiaalisia suhteita ;).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti