torstai 20. joulukuuta 2012

Irtaantumisia

Viime viikonloppuna kävin työn puolesta hakemassa yhtä lasta sukulaisten luota. Parkkeerasin auton ja lähdin kävelemään läpi kerrostalon pihan. Yhtäkkiä näin itseni ja elämäni kuin ulkopuolelta. Siinä minä sitten kävelin. Kävelin siinä elämääni ohjaavien valintojen takia. Koulut on käyty ja työelämä alkanut. Olin siinä se ihminen, jota odotetaan hakemaan lasta. Työminä kulki pitkin pihaa. Takana olevia vuosia on lähemmäs 30 kuin 20 ja sinä aikana olen tainnut kasvaa isoksi.

Mikä sinusta tulee isona? Tuo kysymys alkaa tuntua jo aika etäiseltä. Taidan olla jo iso...

Näitä "irtaantumisia" on viime aikoina tullut enemmänkin. Taisin jo joskus aiemmin kirjoittaa niistä hetkistä kun esim. ruokaa laittaessani olen havahtunut samanlaiseen tunteeseen. Ratkaisut elämässäni ovat tuoneet minut tänne - kotiin.

Ennen työpäivänä tapahtunutta kokemusta edellinen kerta oli joulukortteja kirjoittaessa. Kirjoitin vanhempieni (lapsuudenkotini) osoitetta korttiin. Se muuttui vain vanhempieni osoitteeksi. Se ei tuntunut enää niin läheiseltä kuin aiemmin. Jälleen seurasin tilannetta kuin ulkopuolelta...

Merkillisiä hetkiä, jotka auttavat hahmottamaan omaa elämää.

Ehkä sitä näin joulun alla tuntee itsensä tavallistakin tunteellisemmaksi  - jos mahdollista (nimim. itkin Vain Elämää -sarjaa seuratessani) :D. Vähän hirvittää kun tämä joulu tulee niin äkkiä enkä ole ehtinyt nauttia. Kai tämäkin on osa isoksi kasvamista.

Kotikin tuntuu nyt niin kovin rakkaalta <3. En mitenkään voisi kuvitella lähteväni jouluksi vaikkapa ulkomaille. Sunnuntaina odottaa vielä kodin siivous ja sitten saan vain olla. Mielettömän hyvä mieli!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti