keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Taas sama aihe!

Kiire... Taas kiire... Taas paljon tekemistä... Onko joulukiireet? Ei ole, koska mennään tosi pienellä profiililla kaikkien juttujen kanssa ja kaksi päivää ollaan valmiissa pöydissä.

Mutta sitä kaikkea muuta tekemistä on niin paljon, ettei jää aikaa rauhoittua joulun äärelle. Kohta sitä sitten taas huomaa, että joulu meni jo! Ei ei ei! Ennnnn suostu!

Mulla on yksi kiireetön vapaapäivä ennen jouluvapaiden pitkää putkea. Se vapaapäivä on tuleva sunnuntai. Nyt minä vannon kautta kiven ja kannon, että en sovi mitään kenenkään kanssa sille päivälle! Teen niitä asioita mitkä täytyy tehdä ja muuten istahdan vaikka sukkapuikkojen kanssa sohvalle :).

Kaikki kivat asiat menevät ohi aina liian nopeasti. Niiden odottaminen tuntuu pitkäveteiseltä ja sitten yhdessä humauksessa tapahtumat ovatkin jo takana. Ehkä tavallaan pelkään niin käyvän elämänkin kanssa kun aikaa pysähtymiselle ei ole. Lennän paikasta toiseen kellon kanssa päivästä ja viikosta toiseen. Hups vaan ja elämä menee ohi! Hurjaa. Ei kannattais, koska elämä oikeastaan on ihan kivaa :).

Tästä talvesta mä nautin :). Olen suunnattoman iloinen siitä, että joulusta on tulossa valkea! Olen ehkä pari kertaa saattanut päästää suustani pienen kitinän, joka muotoutuisi jotenkin näin: "Vitsi kun on kyllllllllmä!", mutta sitä ei lasketa. Lunta on ihan kaikkialla ja säätiedotuksen mukaan sitä saadaan kyllä vielä lisääkin. Onneksi meillä on tarktori, jolla mies tekee lumityöt ;). No joku siellä jo huutelee, että hyötyliikuntaa! Ajattelen tässä kohtaa kuitenkin miehen parasta kun se niin kovin tykkää ajella traktorilla, etten toki voi sitä iloa häneltä viedä ;).

Mitenkä siis elämäntapamuutos etenee? Heikosti. Jos mä sitten joulun jälkeen? Ei vaan. Olo on kun joulukinkulla - mitä isompi sen parempi. Eiku...?! Olen ollut tosi väsynyt eikä energiaa sen enempää liikkumiseen kuin ruokavalion vahtimiseenkaan ole jäänyt. Jep - tää on noidankehä. Oikean ruokavalion ja säännöllisen sykettä nostavan liikunnan puute tekee väsyneeksi. Kyllähän mä säännöllisesti liikun mm. ratsastaessa, mutta se on eri asia vaikka siinäkin tulee hiki. Huomaan kuitenkin, että motivaatio alkaa löytyä - se kun on ollut täysin kadoksissa jo pidemmän aikaa ja tilalla on ollut rempseä hällä väliä -asenne.

Tää vähän rönsyilee, mutta kun tuli vielä mieleen... Olen tässä hämmästellyt miten paljon voi ikävöidä ystävää. Kirjoitin aiemmin ystävästäni, joka perheineen muutti täältä pois loka-marraskuun vaihteessa. 1,5 kuukautta pian mennyt, jonka aikana emme ole nähneet. Naamakirja paljasti eräänä päivänä ihania kuvia kohta vuoden ikäisestä pojasta ja kyyneleet nousivat silmiin. Sitä ehti jo tottua, että on helppo nähdä ja nyt on kolo elämässä. Eihän ihmiset mihinkään katoa, mutta on se eri asia nähdä kuvia kuin nähdä ihmisiä. Ai miksen mene käymään? Kalenterien sovittaminen yhteen ei näytä olevan kovin helppoa... On sitä jo yritetty, muttei ole vielä onnistunut. Pian - ihan varmasti pian!

Lukijoita tuntuu blogissa käyvän, mutta vain kuusi on uskaltautunut ilmoittautua lukijaksi ;). Saa toki salaakin lukea - ei se mitään haittaa, mutta olisihan se kiva tietää ketkä ovat blogista innostuneet. Kiitos siitä, että jaksatte kerta toisensa jälkeen palata takaisin!


3 kommenttia:

  1. Hih!
    Sama jama -
    elämäntapamuutos PITÄISI
    olla "päällä"...

    Noooh, joulun jälkeen sit!
    =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ;D

      Poista
  2. "Saa toki salaakin lukea - ei se mitään haittaa, mutta olisihan se kiva tietää ketkä ovat blogista innostuneet."
    No mun on vähän vaikeaa "tunnistautua" lukijaksi, kun en viitsisi toisen gmail-tiliä käyttää - itselläni ei ole. Mutta nimimerkistäni "naapurin tyttö" saatat ehkä joskus jotain kautta saada selville kuka olen... ellet jo aavista.

    Kiitos sinulle Ansku näistä kirjoituksista! <3 Ajatusmaailmamme on jokseenkin samankaltainen. Ehkä joskus vielä tapaamme. ;) t. naapurin tyttö

    VastaaPoista