torstai 31. tammikuuta 2013

Eka kerta

Muistatteko nuorena ihmetelleenne miten kukaan voi unohtaa ikänsä? On aina kummastuttanut kun ihmiset rupeavat laskemaan sitä syntymävuodestaan, sanoen "minkäs ikäinen mä nyt olinkaan?". Tämä muutos tapahtuu joskus kolmenkympin korvilla vähän ehkä jälkeen.

Olipa tässä yksi ilta töissä kun aivan kirkkain silmin aloin selittää kuinka "tänä vuonna täytän 27 vuotta". "Eeeei kun 28." "Ei. Kyllä mä täytän 27. Joo 27 vuotta."

Hetken hiljaisuus ja nöyrtyminen syntymävuoden äärelle, josta lähes sormia apuna käyttäen pääsin lopulliseen tulokseen: 28 vuotta.

Ekaa kertaa tämä kävi ja paluuta ei ole!

Saako muuten melkein kolmekymppinen vielä käyttää huppareita? Entäs jos se on just ruvennut tykkäämään niistä huppareista? Pitäiskö sen jotenkin kasvaa irti huppareista?

Siinäpä vasta pulma... Kolmenkympin kriisi; tämä on tyyntä myrskyn edellä!

maanantai 21. tammikuuta 2013

Pitkä yö

Viime yö oli pitkä hevoseni sairastuttua ähkyyn. "Ei hevosihmisille" tiedoksi, että ähky on hevoselle hengenvaarallinen tila, jossa sen suolistoon alkaa kerääntyä kaasua. Syystä tai toisesta kaasu ei tule ulos. Hevonen on todella kipeä ja jos ei ensiapu nopeasti auta on monessa tapauksessa leikkaus edessä. Meille se olisi tarkoittanut yöllä lähtöä Helsinkiin Viikkiin - Hevossairaalaan.

Eilisen illan ja viime yön aikana - aikavälillä 19-01:30 olen taittanut lukuisia kilometrejä hevosen kanssa ympäri tallin pihaa 15-30 min jaksoissa ja niiden välillä n. puoli tuntia tallissa huilaten, mutta koko ajan hevosta valvoen. Yhteentoista asti minulla oli seuraa ja siitä eteenpäin jatkettiin kaksistaan heposen kanssa. Apu oli tarvittaessa lähellä ja auto valmiina kuljetuskoppiin kytkettynä mikäli hätäkyytiä olisi tarvittu.

Ihminen pystyy käsittämättömään sitkeyteen kun käsissä on eläimen henki - ihmisen hengestä puhumattakaan. Eläimen kanssa tosin on vain vaisto mihin täytyy luottaa, kun eläin ei voi kertoa omasta kiputilastaan. Eläinlääkärin lähdön jälkeen ei ole mitään muuta kuin eläimen käytös ja oma tunne eläimen voinnista. On aika sydäntäsärkevää kun melkein 500kg eläintä hakee turvaa sille tutuista ihmisistä. Jos se osaisi puhua, se huutaisi apua.

Suuri merkitys jaksamisessa oli muiden tuella vaikka fyysisesti yösydännä olinkin yksin. Jaksamista toivoteltiin yhden sun toisen ihmisen puolesta. Mies toi illalla tallille kahvia ja monipuoliset eväät - kyllä niistä oli paljon iloa <3. Aina ei tarvitse olla läsnä voidakseen tukea.

Vielä tämäkin päivä on mennyt vähän kuin sumussa sillä aivan vielä ei olla ns. turvallisilla vesillä. Olo on todella väsynyt, mutta lähden vielä mittailemaan tallin pihaa puoleksi tunniksi ennen kuin uskallan laittaa ystäväni yöpuulle <3



 Tunnelmia n. 01:40


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Elämäntapamuutos: Uusi "frendi"

Jospa tämäkin aihe saisi taas uutta vettä myllyyn :).

Kävin eilen shoppailemassa - ostin itselleni uuden kaverin. Saanko esitellä:


Kahvakuula on mulle täysin uusi tuttavuus. Niinkun aika moni muukin liikuntaväline. Netistä lueskelin millä kuulalla voisi aloittaa, lueskelin harjoitusohjeita ja tulostin ohjelman. Ihan vallan voin kertoa, että nyt kolottaa yhtä sun toista lihasta :D. Mutta siis jossain kaikkien makkaroiden alla ne lihakset kuitenkin on olemassa! Mikään nivel tms. ei ainakaan ekan kerran jälkeen kipeytynyt, joten ehkäpä onnistuin tekemään liikkeet oikein :).

Olisi aika mahtavaa jos olis ihan oma treeniohjelma tällä, mutta nyt ei ole mahdollista lähteä palkkaamaan ketään ohjelman suunnittelijaksi. On siis yhdisteltävä netistä löytämäänsä - hyvinhän sielläkin kaiken maailman ohjeita on!

Tän lisäksi oon polkenut cross trainerilla, pyöritellyt 1,2kg kuntovannetta ja ratsastanut eli liikuntaa on tullut harrastettua. Tavoite on koukuttaa itseni niin, etten enää osaa olla ilman ;). Kylmät ilman eivät koiraa innosta ulkoilemaan ja lenkkeily ilman koiraa on... no... tyhmää? Tuntuu siis hölmöltä lähteä lenkille ja jättää koira sisälle - ei siinä muuta tyhmää ole :). Kohta on kuitenkin kevät ja koirakin taas herää talviunestaan.


Viime viikonlopun kylmä pakkasaamu (kännykällä kuvattuna) kotipihalla - kyllä minä näistä pakkasmaisemista nautin ihan suunnattomasti enkä häiriinny pakkasesta :).

maanantai 14. tammikuuta 2013

Haaste

Sain ilmoituksen, että minulle on haaste :). Näitä tulee harvoin ja olinkin tästä kovin iloinen. Minua oli ajateltu :). Nyt on aikaa vastata tähän ja laittaa se eteenpäin.

Säännöt;
1. Kiitä haasteen antajaa. 
2. Kerro 8 asiaa itsestäsi.
3. Vastaa haastajan 8 kysymykseen.
4. Keksi 8 uutta kysymystä.
5. Haasta 8 bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa).
6. Kerro bloggaajalle, että hänet on haastettu.

Ykkönen
Kiitos Minttu :). Kuplia kahvissa on kerrassaan ihana. Menkää muutkin lukemaan!

Kakkonen

Valmistumisestani tulee kesällä neljä vuotta. Se ei ehkä ole paljon 10 tai 20 vuotta työelämässä olleisiin nähden, mutta minun elämässäni se on paljon. Tuntuu kuin se olisi ollut ihan vasta. Neljä vuotta on sisältänyt paljon muutoksia.

Tähän mennessä pisin parisuhteeni kesti viisi vuotta. Nykyinen taitaa kestää kyllä heittämällä pidempään ;).

Olen "iltatähti" ja suhtaudun toisaalta hyvin ristiriitaisesti tuohon nimitykseen. Aika suuren osan nuoruusvuosista olen siis asunut ainoana lapsena. Olisinko ollut 7 kun veli muutti kotoa? Minä puolestani olin 19,5v kun itse muutin.

Olen ollut kovin eksyksissä elämäni kanssa. Joskus olen inhonnut itseäni sekä elämääni. Kuljettu matka on pitkä, mutta enää en luopuisi elämästäni mistään hinnasta :).

Olen "se työpaikan pelle". En niin, että laukoisin vitsejä ärsyttävyyteen asti. En edes muista mitään vitsejä. Nauran ja nauratan ihan omana itsenäni.

En ole juuri matkustellut. Kerran olen ollut Kanarialla, Ranskassa + naapurimaissa jokusen kerran. Nykyinen matkarahani taitaa seistä tällä hetkellä tallin pihassa heiniä syömässä. Silläkin on ihan hyvä matkustaa, mutta ei sillä kovin kauas pääse..

Nuorena haaveilin omakotitalosta maalla... isolla aidatulla pihalla... Elän siis kai unelmaani? Se oli vain kaukainen haave. Kaiken elämäni taistelun jälkeen olen kuitenkin sitä mieltä, että olen onneni ansainnut. Sitäpaitsi muuttaisin minne vain (paitsi erämaahan :D) jos vain mies pysyisi :).

Pelkään pimeää. En niin paljon kuin ennen. Mutta on paikkoja, joihin en pimeällä halua. En myöskään suostu kävelemään pimeässä jos ei edes kuutamoa ole näkyvissä. Tosin meillä on paljon ilveksiä, joista on tullut röyhkeitä. Mielikuvitukseni on vilkas kaiken suhteen jos on pimeää. Kotona on turvallista - täällä ei enää edes pimeänpelko vaivaa :).

Noin!

Kolmonen

1)  Mitä sinulle on Onnistuminen?

Tämä vähän riippuu siitä onko kyse onnistumisesta työssä, kotona vai harrastuksen parissa. Ehkä onnistumisen syvin olemus kuitenkin on siinä, että on tyytyväinen siihen lopputulokseen minkä puolesta on laittanut itensä likoon. Onnistumista on pientä kuten hyvältä maistuvat pullat tai sitten vähän suurempaa kuten työssä nähdä lapsen eheytyvän kovin kokemusten jäljiltä. Ehkä parhaita on selviytyä tilanteista, jotka ovat vaikuttaneet aivan umpikujilta. Niiden jälkeen voi todeta, ettei mikään ollut turhaa :).

2)  Mitä itsessäsi arvostat?

Tämä on mulle edelleen vaikea...
Arvostan kärsivällisyyttä ja sitkeyttä vaikeissa tilanteissa. Vaikka olen muuten hyvin tempperamenttinen ja räiskyvä, venyy kärsivällisyyteni tarvittaessa hämmästyttäviin mittoihin. Arvostan myös tahtoani oppia itsestäni ja kykyä tutkia pimeitä kohtia. Heikkoudetkin on mahdollista näin kääntää vahvuudeksi.

3)  Millainen on "normipäiväsi" arkena?

Normipäivää ei ole. Työvuorot vaihtelevat pääsääntöisesti 7-20h välillä arkisin/viikonloppuisin ja niiden ympärille sitten kehittelen kaiken muun. "Kaikki muu" sisältää sitten tallilla hevosen hoidon, kotona koirien hoidon (osittain) ja kotipuuhastelua. Elän siis erittäin epäsäännöllistä elämää kaiken (ruokailu, nukkuminen, rytmit) osalta.

4)  Millainen olisi unelmapäiväsi?

Valoisa kevätpäivä, rajattomasti aikaa ja virkeä olotila tehdä omia sekä yhteisiä juttuja. En kaipaisi siihen mitään erityisiä elementtejä - vain virkeyttä ja aikaa :). Yksi päivä, jolloin ensimmäisestäkään aikataulusta ei tarvitsisi välittää!

5)  Mikä saa sinut turhautumaan? Useinkin?

Se jos aina etsitään vikaa muista eikä kyetä tarkastelemaan omaa toimintaa mitenkään. Kaikki on aina olosuhteiden syytä ja maailma kaatuu niskaan. Toimitaan kerta toisensa jälkeen samalla tavalla.. Peili on hyvä apuväline - olen käyttänyt sitä ihan itsekin lukuisia kertoja. Nöyryys.. Sitä tässä elämässä tarvitaan.

Saa minut turhautumaan sekin jos en ymmärrä hevoseni käytöstä. Se muuten turhauttaa useinkin ;).

6)  Mikä rauhoittaa sinut parhaiten? Miksi?

Hevonen. Musiikki. Luonto. Koira. Puoliso. Sauna. Lenkki. Ystävä. Kuvaaminen. Suklaa. En mitenkään voi valita yhtä. On erilaisia tilanteita, jotka vaativat erilaisia rauhoittumisia. Ehkä tuo hevonen kuitenkin on listan kärkipäässä. Miksi? Sen tietää jos on koskaan hevosia maailmaansa päästänyt :). 

7)  Mikä biisi / runo / sanonta kertoo sinusta parhaiten? Omasta mielestäsi vai jonkun muun?

Auts... En oo ikinä miettiny tällaista. Yksi suuri suosikkini on Tabermannin runo; Se on rakkausruno, mutta kyllä se minua mielestäni kuvaa muutenkin. Olen voimakkaasti tunneihminen. Annan paljon - kaikkeni - läheisilleni. Olen kuitenkin alkanut oppia antamaan paljon myös itselleni. Jos en antaisi itselleni, en jaksaisi antaa läheisillenikään. Koen, näen, tunnen...

"Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä"

8)  Missä toivoisit olevasi elämässäsi 10 vuoden kuluttua?

En taida vieläkään osata tähän kunnolla vastata. Paikkakunta varmasti (?) on sama kuin nytkin. Työpaikka 10 vuoden kuluttua? En tiedä... 10 vuotta on niin kovin pitkä aika. Toivoisin työskenteleväni osittain hevosten kanssa. Jos lapset tulevat kuulumaan osaksi elämää enköhän sitten ole äiti ollut tovin. Miehestäkään en hevillä luovu ;). Ehkä olen ystävien kanssa kahvilla. Rapsuttelemassa hevosta korvan takaa... Teen edelleen perjantai-iltana villasukkaa kotisohvan nurkassa viltin alla ;). Olen oppinut lisää itsestäni ja osaan nauttia arjesta sellaisena kuin se vastaan tulee. Kenties olen kokenut elämässäni suuria menetyksiä, joista selviytyminen on ollut vaikeaa, mutta jotka ovat myös opettaneet minulle lisää elämää. Ensimmäinen kummilapseni on jo heittämällä täysi-ikäinen ja toinenkin murrosiän kourissa. Vaikka tuntuu, että 10 vuotta on pitkä aika niin ei se oikeasti edes ole...

Nelonen

1) Mikä tuottaa sinulle eniten iloa?
2) Mitä pelkäät?
3) Olisitko mieluummin kimmeltävä hanki vai soliseva puro? Miksi?
4) Millaista roolia musiikki elämässäsi näyttelee?
5) Voitko hyvin työssäsi?
6) Milloin olet viimeksi nauranut vedet silmissä?
7) Oletko solminut aikuisiällä uusia merkityksellisiä ystävyyssuhteita?
8) Jos saisit yhden toiveen, joka toteutuu, mikä se olisi?

Vitonen

Haluan haastaa seuraavat bloggaajat:

Satu, Rimma, nainen.kuvastimessa, Rose, Suvi, Mama Rosie, Anu ja AnnemariKo.

Huh! Eipä tullut tästä ihan hetkessä valmista, mutta tulipahan vastattua ajatuksella :).

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Menneestä tulevaan

En ehtinyt pysähtyä aiheen äärelle aiemmin vaikka yleensähän nämä tällaiset pohdinnat pitäisi tehdä viimeistään vuoden viimeisenä päivänä ;).

Menneestä...

Kulunut vuosi on ollut henkisesti hyvin raskas. Elämässämme on ollut paljon muutoksia ja myllerryksiä. En kuitenkaan käy niitä sen enempää läpi, koska ne eivät ole vain minun asioitani. Raskaasta vuodesta huolimatta, on vuosi ollut myös hyvin kasvattava. Olen kasvanut niin puolisona kuin omana itsenäni. Seison entistä vahvemmin omilla jaloillani ja arvostan myös itseäni. Arvomaailmani on vahvistunut. Sen myötä on tosin ihmissuhteita jäänyt kyydistä, koska yhteiset asiat ovat muuttuneet.. vai pitäisikö sanoa puuttuneet...

Olen kasvanut enemmän aikuiseksi kuin aiemmin.

Eniten konkreettisia asioita elämään toi alkuvuosi kun hevoseni muutti lähemmäs (10km päähän) kotia itsehoitopaikalle. Ei hevosihmisille kerrottakoon, että se tarkoittaa käymistä päivittäin tallilla ja joinain päivinä useammankin kerran, koska kukaan muu ei tee hommia puolestani vaan teen ne itse. Tallin "omistajan" kanssa tehdään toki siten porukalla (vuorotellen) tallihommia, että ruokitaan, viedään ulos/sisälle kaikki kolme hevosta kerralla ja näin helpotetaan toisen työmäärää. Iltapainotteinen elämänrytmi on siis muuttunut melko epäsäännölliseksi sillä lukuisina aamuna herään kuuden jälkeen talliin vaikka menisin illaksi töihin. Muutos on kuitenkin tuonut elämään myös paljon hyvää. On silti myönnettävä, että sosiaaliset suhteet ovat kärsineet, koska "ylimääräisen" ajan olen mielelläni viettänyt kotona. 

Maaliskuussa (miehen) doberman-uros jouduttiin päästämään sateenkaarisillalle vasta viiden vuoden iässä.

Ensimmäistä kertaa minulla oli neljä viikkoa kesälomaa. Pidin sen kahdessa erässä. Töihin paluun jälkeen elämä tuntui myllertävän ja jouduin todella pohtimaan myös työni mielekkyyttä. Taisin olla turhautunut kaikkeen. Työssä kiinni minut piti maailman parhaiden työkavereiden energia.

Hevosharrastuksen jatkuminen kiikkui koko kevään ja kesän vaakalaudalla. Hevonen oli jo hiljaisessa myynnissä. Tilanne otti koville, koska harrastus on minun henkireikäni. Tiesin, että olisin lopettanut koko harrastuksen jos olisin joutunut myymään hevoseni. Nyt näyttää siltä, että asiat kuitenkin selviävät.

Rakkaan ystäväni perhe muutti seudulta pois lokakuun lopussa. Lähtö jätti ison aukon elämääni... 

Lähes koko vuoden elämäni on ollut yhtä aikatauluttamista. Aamulla ensimmäisenä mielessä on aikataulut ja moneltako on missäkin oltava. En välttämättä ole aina vaikuttanut kiireiseltä, mutta jatkuva stressi on vienyt veronsa. Väsymys on ollut päällimmäinen olotila.

Kuulostaako melko negatiiviselta? Kaikesta huolimatta olen jaksanut iloita monista asioita ja pienistä hetkistä, joita olen teidänkin kanssa blogissa jakanut. Niistä pienistä hetkistä olen saanut energiaa eikä elämä ole näyttänyt niin synkältä :). Luottamus itseeni on kasvattanut kärsivällisyyttä ja mahdollistanut selviytymisen ihan kaikesta mitä on vastaan tullut.

...tulevaan.

Olen vieläkin väsynyt, mutta olen tehnyt päätöksen rauhoittaa elämisen tahtia tänä vuonna. Aivot pois ylikierroksilta ja asettuminen hetkeen. Tässä iso merkitys on sillä, että olen saanut tallille apukäsiä. Opettelen luottamaan hevoseni hoidon osittain heidän käsiinsä :). En koe päivittäistä tallilla käymistä rasitteena - koen rasitteena jatkuvan aikataulujen sumplimisen, jotta ehdin myös muualle kuin tallille. Työt, koirat ja kotikin kun aikaa lohkaisevat.

Hyvinvointi arjessa sekä parisuhteessa aloittivat loppuvuotta kohden nousukiidon. Voin onnellisena todeta, ettei parisuhde ole koskaan voinut näin hyvin eikä elämäni ole ollut yhtä tasapainoista. Tulevaisuus ei suuremmin huolestuta vaan saan elää tässä ja nyt :). En olisi koskaan uskonut, että samaan mieheen voi rakastua uudelleen entistäkin vahvemmin. Nytpä on sekin tullut koettua. Arvostan ja kunnioitan yhteistä elämäämme päivä päivältä enemmän.

Työsopimukseni muuttui 2x vuoden määräaikaisuuden jälkeen toistaiseksi voimassaolevaksi. Olen tiennyt asiasta jo kauan, mutta nyt se on totta :). Työmotivaatiokin on kesän jäljiltä palannut ja voin työssäni hyvin. Meillä on aivan mahtava työyhteisö, jonka yhtenä osana on kunnia saada jatkaa.

En ole koskaan politiikka erityisemmin seurannut, mutta on pakko myöntää maailman tilanteen hiipivän omaankin takaraivoon. On suuri kysymysmerkki millaisia muutoksia Suomessa ehtii vuoden aikana tapahtua.

Elämäntapamuutos jäi kesken... En lupaa mitään - en edes vanno tai suunnittele. Elän päivän kerrallaan ja katson mihin se johtaa vai johtaako mihinkään.

Uskon, että prosessi oman henkisen kasvuni kanssa jatkuu. Olen ymmärtänyt itsestäni paljon ja haluan oppia lisää. Ymmärtämys on auttanut eheytymään ja kääntämään heikkoudet vahvuudeksi. Oppiminen jatkuu läpi elämän ja nautin siitä kun saan kohdata itseni kaikkine vikoineni :).

Isot mittakaavat ovat enemmän kuin kunnossa. Elämä vaatii vain pientä hienosäätöä ;). Joskus useampi vuosi sitten elämä tuntui synkältä ja toisinaan mietin onko elämä edes elämisen arvoista. Nyt voin sanoa, että rakastan elämääni sen kaikkine ylä- ja alamäkineen <3

Hyvää alkanutta vuotta jokaiselle blogin lukijalle!