torstai 31. tammikuuta 2013

Eka kerta

Muistatteko nuorena ihmetelleenne miten kukaan voi unohtaa ikänsä? On aina kummastuttanut kun ihmiset rupeavat laskemaan sitä syntymävuodestaan, sanoen "minkäs ikäinen mä nyt olinkaan?". Tämä muutos tapahtuu joskus kolmenkympin korvilla vähän ehkä jälkeen.

Olipa tässä yksi ilta töissä kun aivan kirkkain silmin aloin selittää kuinka "tänä vuonna täytän 27 vuotta". "Eeeei kun 28." "Ei. Kyllä mä täytän 27. Joo 27 vuotta."

Hetken hiljaisuus ja nöyrtyminen syntymävuoden äärelle, josta lähes sormia apuna käyttäen pääsin lopulliseen tulokseen: 28 vuotta.

Ekaa kertaa tämä kävi ja paluuta ei ole!

Saako muuten melkein kolmekymppinen vielä käyttää huppareita? Entäs jos se on just ruvennut tykkäämään niistä huppareista? Pitäiskö sen jotenkin kasvaa irti huppareista?

Siinäpä vasta pulma... Kolmenkympin kriisi; tämä on tyyntä myrskyn edellä!

2 kommenttia:

  1. Hih, laskee ne ne muutkin ikäänsä.....=)Minä ajattelen niin, että kun ikäänsä on tyytyväinen se menettää siltä osin merkitystään ja ei sitä aina muista, minkä ikäinen sitä nyt taas olikaan. Ja kun ikänsä laskee hämmästyy, että onko niitä vuosia eletty noinkin paljon!

    Minullakin on muuten vielä huppari käytössä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta varmasti tuokin :).

      Hih, saan siis edelleen jatkaa valitsemallani tiellä huppareiden kanssa ;).

      Poista