keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Menneestä tulevaan

En ehtinyt pysähtyä aiheen äärelle aiemmin vaikka yleensähän nämä tällaiset pohdinnat pitäisi tehdä viimeistään vuoden viimeisenä päivänä ;).

Menneestä...

Kulunut vuosi on ollut henkisesti hyvin raskas. Elämässämme on ollut paljon muutoksia ja myllerryksiä. En kuitenkaan käy niitä sen enempää läpi, koska ne eivät ole vain minun asioitani. Raskaasta vuodesta huolimatta, on vuosi ollut myös hyvin kasvattava. Olen kasvanut niin puolisona kuin omana itsenäni. Seison entistä vahvemmin omilla jaloillani ja arvostan myös itseäni. Arvomaailmani on vahvistunut. Sen myötä on tosin ihmissuhteita jäänyt kyydistä, koska yhteiset asiat ovat muuttuneet.. vai pitäisikö sanoa puuttuneet...

Olen kasvanut enemmän aikuiseksi kuin aiemmin.

Eniten konkreettisia asioita elämään toi alkuvuosi kun hevoseni muutti lähemmäs (10km päähän) kotia itsehoitopaikalle. Ei hevosihmisille kerrottakoon, että se tarkoittaa käymistä päivittäin tallilla ja joinain päivinä useammankin kerran, koska kukaan muu ei tee hommia puolestani vaan teen ne itse. Tallin "omistajan" kanssa tehdään toki siten porukalla (vuorotellen) tallihommia, että ruokitaan, viedään ulos/sisälle kaikki kolme hevosta kerralla ja näin helpotetaan toisen työmäärää. Iltapainotteinen elämänrytmi on siis muuttunut melko epäsäännölliseksi sillä lukuisina aamuna herään kuuden jälkeen talliin vaikka menisin illaksi töihin. Muutos on kuitenkin tuonut elämään myös paljon hyvää. On silti myönnettävä, että sosiaaliset suhteet ovat kärsineet, koska "ylimääräisen" ajan olen mielelläni viettänyt kotona. 

Maaliskuussa (miehen) doberman-uros jouduttiin päästämään sateenkaarisillalle vasta viiden vuoden iässä.

Ensimmäistä kertaa minulla oli neljä viikkoa kesälomaa. Pidin sen kahdessa erässä. Töihin paluun jälkeen elämä tuntui myllertävän ja jouduin todella pohtimaan myös työni mielekkyyttä. Taisin olla turhautunut kaikkeen. Työssä kiinni minut piti maailman parhaiden työkavereiden energia.

Hevosharrastuksen jatkuminen kiikkui koko kevään ja kesän vaakalaudalla. Hevonen oli jo hiljaisessa myynnissä. Tilanne otti koville, koska harrastus on minun henkireikäni. Tiesin, että olisin lopettanut koko harrastuksen jos olisin joutunut myymään hevoseni. Nyt näyttää siltä, että asiat kuitenkin selviävät.

Rakkaan ystäväni perhe muutti seudulta pois lokakuun lopussa. Lähtö jätti ison aukon elämääni... 

Lähes koko vuoden elämäni on ollut yhtä aikatauluttamista. Aamulla ensimmäisenä mielessä on aikataulut ja moneltako on missäkin oltava. En välttämättä ole aina vaikuttanut kiireiseltä, mutta jatkuva stressi on vienyt veronsa. Väsymys on ollut päällimmäinen olotila.

Kuulostaako melko negatiiviselta? Kaikesta huolimatta olen jaksanut iloita monista asioita ja pienistä hetkistä, joita olen teidänkin kanssa blogissa jakanut. Niistä pienistä hetkistä olen saanut energiaa eikä elämä ole näyttänyt niin synkältä :). Luottamus itseeni on kasvattanut kärsivällisyyttä ja mahdollistanut selviytymisen ihan kaikesta mitä on vastaan tullut.

...tulevaan.

Olen vieläkin väsynyt, mutta olen tehnyt päätöksen rauhoittaa elämisen tahtia tänä vuonna. Aivot pois ylikierroksilta ja asettuminen hetkeen. Tässä iso merkitys on sillä, että olen saanut tallille apukäsiä. Opettelen luottamaan hevoseni hoidon osittain heidän käsiinsä :). En koe päivittäistä tallilla käymistä rasitteena - koen rasitteena jatkuvan aikataulujen sumplimisen, jotta ehdin myös muualle kuin tallille. Työt, koirat ja kotikin kun aikaa lohkaisevat.

Hyvinvointi arjessa sekä parisuhteessa aloittivat loppuvuotta kohden nousukiidon. Voin onnellisena todeta, ettei parisuhde ole koskaan voinut näin hyvin eikä elämäni ole ollut yhtä tasapainoista. Tulevaisuus ei suuremmin huolestuta vaan saan elää tässä ja nyt :). En olisi koskaan uskonut, että samaan mieheen voi rakastua uudelleen entistäkin vahvemmin. Nytpä on sekin tullut koettua. Arvostan ja kunnioitan yhteistä elämäämme päivä päivältä enemmän.

Työsopimukseni muuttui 2x vuoden määräaikaisuuden jälkeen toistaiseksi voimassaolevaksi. Olen tiennyt asiasta jo kauan, mutta nyt se on totta :). Työmotivaatiokin on kesän jäljiltä palannut ja voin työssäni hyvin. Meillä on aivan mahtava työyhteisö, jonka yhtenä osana on kunnia saada jatkaa.

En ole koskaan politiikka erityisemmin seurannut, mutta on pakko myöntää maailman tilanteen hiipivän omaankin takaraivoon. On suuri kysymysmerkki millaisia muutoksia Suomessa ehtii vuoden aikana tapahtua.

Elämäntapamuutos jäi kesken... En lupaa mitään - en edes vanno tai suunnittele. Elän päivän kerrallaan ja katson mihin se johtaa vai johtaako mihinkään.

Uskon, että prosessi oman henkisen kasvuni kanssa jatkuu. Olen ymmärtänyt itsestäni paljon ja haluan oppia lisää. Ymmärtämys on auttanut eheytymään ja kääntämään heikkoudet vahvuudeksi. Oppiminen jatkuu läpi elämän ja nautin siitä kun saan kohdata itseni kaikkine vikoineni :).

Isot mittakaavat ovat enemmän kuin kunnossa. Elämä vaatii vain pientä hienosäätöä ;). Joskus useampi vuosi sitten elämä tuntui synkältä ja toisinaan mietin onko elämä edes elämisen arvoista. Nyt voin sanoa, että rakastan elämääni sen kaikkine ylä- ja alamäkineen <3

Hyvää alkanutta vuotta jokaiselle blogin lukijalle!

8 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta, kun kirjoitat monista muutoksista ja niiden kasvattavasta luonteesta. Oma vuoteni oli aika mylläkkää ja siinä otettiin naisesta mittaa.

    Mutta niin se vain on, että jälkikäteen näkee monien asioiden vaikutukset. Näkee, että on oppinut ja kehittynyt joissain asioissa. Ja sitähän se elämä on, kasvamista ja oppimista luultavasti aina viimeiseen hengenvetoon asti...=)

    Mukava kuulla, että elämäsi suuret linjat ovat kunnossa ja olet rakastunut. Nauti siitä täysin siemauksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämässä parasta on oppia siitä ja nähdä lopulta vaikeudetkin kasvattavina kokemuksina :). Ei se sitä tarkoita, että vaikeuksia toivoisi itselleen tai muille, mutta ei niihin pidä jäädä vuosiksi makaamaan.

      Kiitos :)

      Poista
  2. Musta se onkin ehkä hienointa että kaikenlaisten huonompien kokemusten jälkeen kuitenkin tunnistaa itsessään uuden oppimista ja oman minän kasvua. Kaikesta kokemasta seuraa usein jotain hyvää, vaikka sitten jotain ihan pieniäkin asioita... : ) Edellinen vuosi opetti mua olemaan vähän itsekkäämpi ja elämään elämää ihan niin kuin vain minä itse haluan! Ps. Lupaan hoitaa Viiviä ja muita heppasia kuin omiani.. Jotta voit sitten olla ihan relax siellä kotona.. ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekkyyttä olen minäkin opetellut, jotta pääsisin pois "kaikki käy ja tehdään niinkuin muut haluaa" elämästä. Ei aina tarvitse tehdä niinkuin muut haluaa. Sitä voi kunnioittaa muiden elämää vaikka olisikin ihan oma itsensä :).

      :) <3

      Poista
  3. Mä niin samaistun moneen kohtaan sun kirjotuksessa :) i love my life! Ja NIIIN ihanaa, että säkin olet rakastunut uudestaan mieheesi! Mulle niin käy tuon tuostakin ja se on oikeasti mahtava tunne, kun katsoo ympärilleen kotona ja näkee rakkaansa ja muistaa, että mulla on tässä kaikki mitä mä tarviin ja se onnellisuuden ja rakkauden tunne joka täyttää sut ihan päästä varpaisiin asti... Life is good <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mäkin tiedän mitä se on kun tunne menee päästä varpaisiin :). En vaihtaisi hetkeäkään pois <3

      Poista
  4. Sinulle olisi haaste blogissani... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu <3

      Alkuviikosta ehdin siirtää ajatukseni siihen ja vastailla!

      Poista