sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Lapsista ja lapsettomuudesta

Usean vuoden parisuhde, kihlat, omakotitalo, autot, koira, vakituiset työt... "Onko jo perheenlisäystä tulossa?" "Onko siihen joku syy, että lopetit tupakoinnin?" "Ai miksi et ota alkoholia? Oletko raskaana?" "Tekin voisitte kyllä jo niitä karvattomia lapsia hankkia!"

Kuulostaako tutulta?

Minusta kuulostaa. Jos olisimme naimisissa olisi luultavasti vieläkin suurempi ihme, ettei lapsia ole. Kaikkihan haluavan lapsia ja kaikille niitä suodaan. Aivan kuin kaikki olisi ihan itsestäänselvää.

Törmään tähän asiaan uudelleen ja uudelleen eri paikoissa, eri ympäristöissä. Olen ehkä aihetta joskus sivunnutkin.

Helpoimmalta tuntuu aina vastata, etten tiedä haluanko lapsia. Jos vastaisin "saatan haluta", olisi edessä lukuisa määrä lisäkysymyksiä ja "ympäripuhumisyrityksiä". Jos taas vastaus olisi "tietysti haluan", saisin luultavasti selittää miksi lapsia ei vielä ole puhumattakaan siitä jakuvasta kyselystä tulevaisuuden suhteen. Siispä en ole ajatuksiani sen tarkemmin aiheesta juuri jakanut enkä aio sitä yksityiskohtaisesti tehdä nytkään.

En tiedä voimmeko saada lapsia - saamisesta tai saamattomuudesta ei ole mitään todisteita suuntaan tai toiseen. Takana ei ole yritystä, onnistumisia tai epäonnistumisia. Asia varmaan selviää jos se tulee ajankohtaiseksi? Uskoisin näin.

Suurimman sympatian saavat he, jotka joutuvat kerta toisensa jälkeen kohtaamaan nämä kysymykset lapsettomuutensa keskellä. Voin vain kuvitella kuinka raskasta on elää suuren toiveen kanssa sen kuitenkaan toteutumatta. Entä jos me olisimme samassa tilanteessa? Kuinka kestäisin jatkuvat kyselyt? Miten kipeää se tekisi?

Lapsettomuus ei ole mitenkään harvinaista ja hedelmöityshoidot ovat raskaita - sen verran olen muiden ihmisten kautta asiaan osallistunut, että sen tiedän. Tämän kaiken keskellä kysymyksiin ei varmasti jaksa tai halua vastata.

Miksi lapsista on tullut arvo, joka määrittää ihmisiä? Olen edelleen sitä mieltä, että kaikkien ei tarvitse haluta lapsia. Oikeastaan olen sitä mieltä, että kaikkien ei edes kannata haluta lapsia. Mielestäni on ihan oikein elää ihan itsekseen tai kaksisteen jos siltä tuntuu. Kuitenkin olen onnellinen heidän puolestaan, jotka ovat lapsia toivoneet ja saaneet :). Ei lapsia tehdä, heidät saadaan.

En ole myöskään koskaan taivastellut sitä miksi joku haluaa lapsia. En tehnyt sitä nuorempanakaan kun olin aivan varma siitä, etten itse halua lapsia ikinä! En pidä sitäkään omituisena, että joku rakastaa omaa lastaan, mutta ei niin välitä vieraista lapsista. Emmehän me aikuisetkaan välttämättä pidä kaikista ihmisistä, mutta meidän täytyy sietää ja tulla toimeen. Joskus se on vaikeaa, mutta aika kiinteä osa elämää.

Mitä tulevaisuus eteen tuo - sitä en vielä tiedä, sillä kukaan ei ole keksinyt kristallipalloa. Olen tyytyväinen tähän elämäntilanteeseen missä on vapaus tulla ja mennä, harrastaa sekä tehdä töitä.

Töistä puheenollen, huomenna on viimeinen lomapäivä. Pikkuhiljaa alkaakin olemaan olo, että johan tästä joutaa töihin! Huomenna aion vielä nauttia (toivottavasti) aurinkoisesta päivästä harrastusteni parissa ja sitten suuntaan toisten lasten pariin "sorvin äärelle".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti