lauantai 23. maaliskuuta 2013

Lomaonnea

Nämä 2,5 lomapäivää ovat saaneet minut miettimään onnea ja onnellisuutta. Tänään käpötellessäni koiran kanssa aurinkoisessa säässä lenkkiä, huomasin melkoisen virneen leviävän naamalleni kylmästä viimasta huolimatta. Onni oli päästä peltoaukeilta puiden väliin missä vain aurinko lämmitti :). Kaupassa käynti on tältä viikolta hoidettu aamupäivällä, koira lenkitetty, uunissa muhii kaalipata ja hevonen odottaa ratsastamista.

Eiliselle päivälle meinasin kehittää stressin siitä miten ehtisin sitä tätä ja tuota. Tulinkin siihen tulokseen, että oikeastaan kauppaan meno voi odottaa tälle päivälle. Tuon yhden arkisen asian siirtäminen antoi paljon lisää aikaa ja sen tilalla tein kaikkea mukavaa :). Kaupassa käyminen ei todella kuulu suosikkeihini.

Huomaan kerta toisensa jälkeen toivovani, että elämä olisi aina tällaista eikä kilpajuoksua kellon kanssa. Haluaisin tehdä asioita, joista saan hyvän ja rauhallisen olon.

Kuulostaako utopistiselta? Onhan töissä käytävä! Kaupassakin täytyy käydä! Ja asiat hoitaa! Ei elämä ole mitään ruusunpunaista, jossa voi tehdä mitä haluaa. Niinkö?

Vaan miksi ei? On asioita, joita täytyy tehdä - tiedän sen. Töissäkin täytyy käydä (ONNEKSI minulla on ihana työpaikka!). Itse tosin kuulun ihmisiin, jotka mitä todennäköisimmin jatkaisivat töissä käymistä vaikka voittaisivat lotossa. Työn sisältö on minulle merkityksellistä.

Kyse on kuitenkin siitä mitä minun täytyy muuttaa arjessani, jotta voisin olla yhtä onnellinen? Taas kerran siis huomaan lipsuvani elämään, jota määrittävät aikataulut niin työ- kuin vapaapäivinäkin. Tämän täytyy muuttua!

Omasta hyvinvoinnista täytyy huolehtia. Se on ensisijaisen tärkeätä. Oman työn kuormittavuus tekee siitä vieläkin tärkeämpää. En halua myöskään puolisolleni olla kotona kiukutteleva ämmä (no... ehkä vähän liioittelua ilmaisussa ;) ) vain siksi, että asetan itse itselleni aikatauluja ja paineita asioiden tekemisestä.

Ehkä aihe on siksikin pinnalla, että olen pohtinut elämää, kuolemaa, rakastamista ja luopumista... Kaikkea mikä omassa elämässäni on merkityksellistä. Elämäni on tässä ja nyt. Kun uutisointi Marsiin lähetettävistä ihmisistä alkoi ja kerrottiin, että 8000 hakemusta on tullut jo ennen kuin hakukaan on alkanut, mietin millainen "hullu" pitää olla halutakseen yhdensuuntaisen matkan Marsiin? Tapasin seuraavana päivänä ihmisen, joka oli jo liittynyt postituslistalle. Kerroin, etten aio äänestää häntä :D.

Minä en voisi koskaan lähteä. En ikinä haluaisi jättää tätä elämääni ja rakkaitani. Haluan olla täällä ja katsoa mitä elämällä on minulle annettavaa. Haluan tavallisen elämän iloineen ja suruineen. Omilla valinnoillani on vaikutusta elämääni ja jälleen kerran (jokohan nyt onnistun?) aion rauhoittaa päivieni tahtia. Aion siirtää lomaonneni myös arkionneksi :).

Aamuisin seison kylpyhuoneessani
ja katson peiliin.

Vetoavasti.

Ei mitään uutta.
Ei yhtenäkään päivänä.

Tänään tuskastuin
ja painoin pääni nöyrästi alas.

Ja silloin

Löysin kymmenen varvasta.
Kymmenen hurmaavaa varvasta.
Solakkaa varvasta.
Erikoista varvasta.

Ja äkisti käsitin,
että kyllä kannattaa elää
kun on näin hurmaavat varpaat.

- Lassi Sinkkonen -

2 kommenttia:

  1. Ihana tuo runo, tuttu minulle....=)

    Minä olen opetellut löytämään onnea arjesta. Arjen ihmisistä, työstä, harrastuksista. Paljon onnea niistä löydänkin. Mutta kas kummaa, loma on kyllä ihmeen ihana asia silti....=) Kun saa oikein ahmia niitä ihania tekemisiä, jotka voimaannuttavat ja saavat sielun soimaan.

    Niin ja olen siis parhaillaan myös lomalla, joten tämä tunne on vahva nyt....=)

    Suloista loman jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan - ei onni etsimällä tule vaan löytämällä :). Arjessa täytyy onnen piillä, sillä arki on iso osa elämää.

      Aurinkoista lomaa!

      Poista