maanantai 8. huhtikuuta 2013

Naisten ja miesten ystävyydestä

Kun olin ala-asteella pienessä kyläkoulusa, paras kaverini oli poika. Poikien seurassa oli kuitenkin mahdollista olla oma itsensä.. Kenelläkään ei ollut tarvetta olla ilkeä. Tytöt oli hetken kavereita ja sitten taas käännettiin selkä ja mä menin joka kerta samaan vipuun...

Asiaan tietysti kuului, että kaverisuhteesta pojan kanssa kiusattiin. Se oli sitä tavallista huutelua. Eihän tyttö ja poika voi olla kavereita. Hetihän siinä on ihastusta. Niinkun varmaan jossain kohtaa olikin, mutta kyllä me oikeasti oltiin kavereita. Ala-asteellahan sitä vasta oltiin.

Yläasteella tuli sitten muut kuviot eikä kaveruus jatkunut. Se vaan tyssäsi. Minä tyttömäiseen tyyliin taisin jostain ottaa porot nenukkaan eikä kumpikaan saanut asiaa selvitettyä. Se oli siinä sitten... Sitä aikaa syntyi ensimmäiset kunnolliset ystävyyssuhteet tyttöjen kanssa ja poikien kanssa hengailu jäi vähemmälle. Ai niin, että yläasteella pitäisi aktivoitua poikien seurassa hengailussa? Enköhän mä ole sen verran outolintu, että mulla se meni juurikin toisinpäin :D.

Vuosien kuluessa on elämään kuulunut miespuolisia tuttavuuksia, joista osa kavereita ja osa sitten jotain vähän enemmän.

Mielestäni ystävyys ei ole sukupuoliriippuvaista. Uskon vakaasti siihen, että nainen ja mies voivat olla ystäviä eikä heille koskaan kehity mitään enempää. Kaikki eivät tokikaan ajattele näin. Olenhan itsekin yhden sairaalloisen mustasukkaisen suhteen (onneksi lyhyen sellaisen) elänyt. Silloinhan suorastaan vamppasin niin tutut kuin tuntemattomatkin miehet kotoa, koulusta ja työpaikalta! Ei olisi tullut kuuloonkaan, että minulla olisi ollut miespuolisia kavereita. Vaan kun oli ja siitä sain kyllä kuullakin.

Yksi aktiivinen yhteydenpito entiseen "heilaehdokkaaseen" päättyi kun hänen elämään löytynyt tyttöystävä ei halunnut hänen pitävän yhteyttä entisten heilojen kanssa. Hän ymmärsi asian sillä ei itsekään olisi pitänyt jos tyttöystävä olisi ollut entisten kanssa yhteyksissä. Tämän olen kokenut kurjaksi, sillä vielä siinäkin vaiheessa kun todettiin, ettei hommasta tule mitään, pidettiin paljon yhteyttä ja parannettiin maailmaa. Olinpa muuten ensimmäisten joukossa, jotka saivat tietää hänen tunteistaan tätä uutta kohtaan ja kovasti kannustin. Olen tänäkin päivänä erittäin onnellinen hänen onnestaan. Laitellaan me vielä synttärionnittelut ja samalla vaihdetaan kuulumiset eli ohut kontakti on säilynyt.

En tunnustaudu mustasukkaiseksi. Kyllä ihmisellä pitää vapaus olla enkä itse voisi kuvitella kieltäväni puolisoani kaveeraamasta naisten kanssa jos hän itse sitä haluaisi. Luottaa täytyy niin kauan kuin toisin todistetaan. Epäluottamuksella ei saavuta mitään.

Mielestäni elämää rikastuttaa se, että saan kohdata erilaisia ihmisiä, jotka edustavat eri sukupuolia. Kyllä miehiltä näkökulmia elämään löytyy ja erilaista elämänkokemustakin kuin naisilta! Joskus kemiat kolahtaa niin, että sitä oikein itsekin hämmästyy. Ei kai silloin voi sanoa, että "emmä sun kaa mitään juttele kun sä oot mies!" :D.

Olen tämän joskus ennenkin sanonut, mutta yksi parhaimpia saamiani kohteliaisuuksia oli kun eräässä harjottelupaikassa sain kuulla sopivani hyvin joukkoon, koska olen sellainen hyvä jätkä :D. Vitsit miten kivalta se tuntui kuulla! Taitaa nykyisin työkaverit myös tietää, etten oikein täytä kodinhengettären kriteereitä, mutta ei kai kaikkien tarvitsekaan? Mutta hei, lampunvaihto on niiiiiin miesten hommaa ;). Sen verran naiseksi heittäydyn kuitenkin aina tarvittaessa.

Olikohan tässä kirjoituksessa mitään tolkkua? Pitäisikö joku pieni yhteenveto vielä:

Naiset ja miehet voivat olla ystäviä ilman mitään romanttisia aikeita. Uskon niin, koska olen hyvä jätkä, joka ei vaihda lamppua itse!

Ei kaivata lausetta monta,
ei tarvitse selittää.
Kun viestiä sanatonta
jo ystävä ymmärtää.

Ei ystävyys suuria vaadi
vain ikkunan avoimen,
ei suunnitelmia laadi,
vaan odottaa kuunnellen.

Se mikä on aitoa meissä,
se ainoa voimaan jää,
ja hauraissa, särkyneissä
on ystävyys väkevää.

Anna-Mari Kaskinen



P.s. Blogin 2-v synttärit ovat menneet täysin ohi! 9.2.2011 olen kirjoittanut ensimmäisen blogitekstin ja tähän mennessä kirjoituksia on kertynyt 183. Sivun katseluita on 7779! Huimaa! Lisääkin toki vielä mahtuu ;). Loppua ei bloggaamiseen ole näkyvissä, on tämä sen verran mukavaa puuhaa :).

4 kommenttia:

  1. Joo mä oon kyllä kans ehdottomasti sitä mieltä, että miesten kanssa voi olla ystävä. Ja mä ainakin kaipaan monestikin myös miehen näkökulmaa asioihin, muiden kuin oman miehen. :) Mutta riskinsähän kaikessa läheisessä ystävyyssuhteissa on miesten kanssa, sitä en voi kyllä kieltää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet Satu oikeassa, riskit on olemassa, mutta uskon, että itsetuntemus ja sitoutuminen omaan suhteeseen jättävät asiat "riskin tasolle". Jos oma suhde ei ole kunnossa tai molemmat ovat sinkkuja, on tilanne varmasti aivan erilainen.

      Kyllä miehiä kannattaa kuunnella, muutakin kuin sitä omaa ;).

      Poista
  2. Hei Anna!

    Kirjoituksesi teki kipeää.

    On toki kiva kuulla olevansa "hyvä tyyppi / hyvä jätkä / paras kaveri / maailman ihanin ihminen, josta tykkää niin kamalasti", mutta jos toinen käytöksellään, rivien välistä ja ihan suoraankin antaa ymmärtää, että olet hänelle muutakin ja enemmänkin kuin ystävä ja sitten hetken päästä pyörtää kaiken väittämällä, ettei ole koskaan luvannut mitään... siinä tulee aika lyödyksi ja tuntee olonsa lähinnä hyväksikäytetyksi. Ja jos sitten vielä selviää, että toinen on elänyt "rinnakkaiselämää"?!

    Mä menen aina tähän vipuun. Toivoisinkin, että tietyistä asioista puhuttaisiin heti ja suoraan; tehtäisiin ns. pelisäännöt selviksi eikä vasta neljän vuoden kuluttua kautta rantain "hienosti kiertäen", kun toinen on jo ehtinyt ajatella, että olisi mahdollisuus johonkin elämää suurempaan sielujen sympatiaan. Kyllä sitä aika nopeasti tietää, haluaako olla toisen kanssa vain ystävä vai haluaako tältä jotain muutakin.

    Kuluneen vuoden aikana olen tehnyt surutyötä tällaisen tilanteen takia - välillä vihannutkin rankasti, mutta onneksi en ole koskaan sortunut tekemään hölmöyksiä. :) Onneksi on ystäviä, jotka ovat kärsivällisesti jaksaneet kuunnella vuodatustani ja rohkaisset minua taas kokeilemaan siipiäni. Nyt voisin jo kuvitella pystyväni sen tason ystävyyteen, mitä Hän ehkä alunperinkin halusi. Vaan miten lähteä korjaamaan särkynyttä...?

    Pitkästä aikaa ehdin taas käymään blogissasi - ihania kirjoituksia olet kirjoittanut! <3

    t. "naapurin tyttö"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Minä taas uskon siihen, että voi olla vuosiakin "ystävyksiä", joilla on juttua keskenään, mutta josta ei koskaan kehity mitään sen enempää. Tällaissa tilanteissa toki ikävää on, jos jompi kumpi uskoo suhteesta kehittyvän jotain enemmän. Siispä olen eri mieltä - aina ei tiedä nopeasti haluaako ystävyyttä vai jotain muuta.

      Elämässä tulee vastoinkäymisiä, mutta myös iloja. Menneeseen ei pidä jäädä kiinni eikä kaikkea ihmisiä ole tarkoitettu edes ystäviksi keskenään.

      Siispä tsemppiä uusia tuulia kohti!

      Poista