keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Pinnan alta

Heikosta itsetunnosta on pitkä matka hyvään itseluottamukseen. Tulee hetkiä, jolloin epäilee sitä kaikkea mitä on. Siinä ei auta, että muut kertovat minun olevan hyvä juuri sellaisena kuin olen. Eikä se, että minulle kerrotaan olevani hyvä tyyppi. Tuollaisina hetkinä epäusko omaan itseen tulee niin voimakkaasti sisältä, että olotila täytyy vain sietää sen hetken. Olen vahvistunut omana itsenäni jo niin paljon, että olotila on hetkellinen eikä minun tarvitse rypeä siinä.

Itsensä epäileminen on hyvin kokonaisvaltainen olotila. On helppoa ymmärtää syyt, jotka omalta osaltaan johtavat masennukseen asti. Olen onneksi välttynyt itse masennukselta, mutta synkkiä hetkiä on ollut. Todella synkkiä hetkiä.

Pitkään kesti ennen kuin positiivisesta olotilasta alkoi tulla se pysyvämpi olotila. Vaatevalinnoillakin (mustaa... harmaata...) piilotin itseni muulta maailmalta. Suurin ristiriita ehkä on ollut siinä, etten halunnut tulla huomatuksi, mutta kuitenkin halusin tulla nähdyksi, hyväksytyksi, pidetyksi. Hyvän palautteen vastaanottaminen kuitenkin on ollut mahdotonta - naurahdus, vähättely, vitsin murjominen palautteesta. Mitä tahansa peittääkseen itsensä siltä kuinka paljaaksi hyvä palaute ihmisen tekee. Ammatillista minäni on pystynyt vastaanottamaan positiivista palautetta aina. Minä itse en. Edelleen on olemassa ihmisiä, joilta en kestä hyvää palautetta ollenkaan sillä en ole siihen tottunut. Joiltakin kestän sen juuri ja juuri, mutta helppoa se ei ole.

Elämässäni on ollut merkityksellisiä ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua muuttamaan käsitystäni itsestäni. Suurin työ on kuitenkin täytynyt tehdä itse. Niin monet kerrat on mielessä pyörinyt kysymys siitä miksi juuri minun on täytynyt käydä tämä kamppailu? Joka kerta vastaan: "Siksi, että muuten et olisi nyt sitä mitä olet." Heikkouksia on kääntynyt vahvuuksiksi ja elämään on tullut syvyyttä.

Suurimmalla osalla ihmisistä on riipaisevan kova tarve tulla hyväksytyksi. Merkityksellistä on kuitenkin ensin hyväksyä itsensä ja sitten vasta tulla hyväksytyksi omana itsenään. On löydettävä tasapaino, jossa hyväksyntää ei tarvitse etsiä jonkin roolin kautta. Toki roolit kuuluvat aina tietyllä tasolla elämään ja nuorena omaa paikkaa haetaan kovastikin. Jotenkin roolien joukosta pitäisi kuulla oma äänensä ja löytää oma tiensä. Luulen, että itse vielä etsin itseäni; muokkaavathan kokemuksetkin meitä läpi elämän. Sisälläni on kuitenkin vielä kipukohtia, joiden eheytyminen vie aikaa. Kipukohdat eivät enää varjosta elämääni, mutta ne ovat olemassa. Haluan löytää entistäkin paremman rauhan itselleni. Olen tässä jo hyvässä vaiheessa. Monesti olen palannut muistoon siitä kun pitkäaikainen ystäväni viime kesänä kertoi, että muutoksen huomaa levollisuutena olemuksessani <3

Onkohan se tämä sää kun saa nyt ajattelemaan näitä elämän varjopuolia? Sää on varsin tuhruinen. Kuitenkin juuri näin ikkunasta kahden joutsenen lentävän pellon yli. Ne muistuttavat jälleen tämän elämän kauneudesta harmauden keskellä. Ehkäpä nämä ajatukset eivät edes ole varjopuolia. Ne ovat osa elämää. Osa minua. Ne ovat opettaneet minulle paljon ja otan vastaan sen mitä niillä on vielä opetettavana.

“Tärkeää elämässä on nöyryys ja intohimo. 
Minkä teetkin, tee takapuoli savuten.
Syöksy siihen suorin vartaloin, kahdella kierteellä, 
koska vain siten lunastat itsekunnioituksesi. 

Ja jos kaadut, nouse ylös, pane heftaa polveen ja etene taas. 
Jos kaadut aina vaan, ajattele, että kukaan ei kaadu niin komeasti, kuin minä, 
niin suoraan mahalleen näköalapaikalle. 
Sillä autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen, koska heiltä ei tule hupia puuttumaan.”
-Aino Suhola-

2 kommenttia:

  1. Luin parisen vuotta sitten mielenkiintoisen kirjan, Mia Törnblom: Itsetunto nyt! En ollut sitä ennen edes niin ajatellut vaikkapa sitä mikä ero on itsetunnolla ja itseluottamuksella. Jos aihe kiinnostaa, etkä ole lukenut, niin voin tuota lämpimästi suositella. Entisen huumeidenkäyttäjän kirjoittama, varsin kansantajuinen ja minusta ainakin ihan lyömätön kirja.

    Kiitos taas kirjoituksestasi, olet ihanan rehellinen ja kuvaat onnistuneesti muutostasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, tutustun varmasti kirjaan kun ehdin!

      Uskon, että hyvän itseluottamuksen pohjalle vaaditaan hyvä itsetunto. Kun pystyy hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, voi ruveta rakentamaan itseluottamusta eri elämän osa-alueille. Pitkä prosessi joka tapauksessa...

      Kiitos :).

      Poista