maanantai 27. toukokuuta 2013

Avun tarpeessa - lyhyesti ajatuksia terveydenhuollosta

Olen valvonut kolme yötä rajun yskän takia. Ensimmäisen yön valvoin tosin töissä, mutta sain tunnin kestävän yskäkohtauksen ja pelkäsin lastenkin heräävän. Mikään ei auttanut. Viimeiset kaksi yötä olen ollut kotona ja viettänyt yöt sohvalla istuvassa asennossa ja yskinyt silmät vettä vuotaen. Yskänlääkkeet eivät auta. Alkuyöstä oli kokeiltava olisiko apua miehen astmalääkkeestä (kortisoni) kun tuntui, että keuhkotkin tulee pian pihalle. Se auttoi. Kerran uusin yön aikana lääkityksen.

Aamulla soitin kuitenkin lääkäriin. Tai siis hoitajalle. Vastaajapalveluun piti jättää viesti, koska kukaan ei ehtinyt vastata. Hoitaja soitti sitten takaisin ja kuulosti heti niin tympääntyneeltä, että teki mieli sulkea puhelin. Olin siis vastaajaan kertonut myös jo ongelman kun pyydettiin se viesti jättämään.

"Oli soitettu vastaanottoon?"
"Juu olin soittanut. Mä olen nyt kolme yötä valvonut tän järjettömän yskän takia."
"Niiii?"
"Niin että toivoisin pääseväni tutkittavaksi kun en tosiaan pysty nukkumaankaan kun ne yskänkohtaukset ei mene ohi edes yskänlääkkeillä."
Hoitaja hyvin närkästyneenä: "No alotetaanpa nyt siitä sun henkilötunnuksesta."
Luettelen.
"Ja nimi oli?"
Kerron.
"No 10.50 sille ja sille lääkärille."
"Joo tulen."
"Ilmottautuminen kelakortin kanssa ulko-ovella."
"Juu kiitos."

Mä olen tän yli neljän vuoden aikana käynyt kerran kyseisiä palveluita käyttämässä (hammaslääkäriä lukuunottamatta) ja edellinen kerta on ollut -09 alkuvuodesta, jolloin mun piti hakea hoitajalta saikkutodistus influenssan takia. Lääkärillä en ole käynyt kertaakaan. On ihan järjetöntä miten pitää todistella sitä, että tarvitsee apua! Mä ymmärrän resurssipulan ja sen, että turhat(?) tapaukset yritetään karsia pois. Näistä palveluista kuitenkin maksetaan, ne kuuluvat meille. On kyse myös ihmisten kohtaamisesta. Onko tarpeen olla lähtökohtaisesti ärsyyntynyt vastaamaan puhelimeen? Olisinko saanut parempaa palvelua jos olisin kuulostanut aikuisemmalta? Ärsyyntyikö hoitaja siitä, että rupesin valittamaan vaivaani enkä vain asiallisesti todennut mikä on? Pakkohan se on heti valittaa kun muuten ei saa hoitoa...

On ihan käsittämätöntä, että asiakkaalle saadaan välittömästi aiheutettua olo, että hänen tekisi mieli pyytää anteeksi sairastumistaan. Kipeällä ihmisellä on yleensä jo valmiiksi kurja olo, joten miksi h o i t a j a n  pitää sitä lisätä? On myös kyse ihmisten kohtaamisesta ja siitä millaisina otamme heidät vastaan - vaikka vain puhelimessa.

Mieleeni tulikin jo sitten tilanne missä esim. masentunut koittaa saada apua. Tai hänen lähipiirinsä. Masentunut itse on hyvin väsynyt ja avun pyytäminen saati vastaanottaminen ovat suuren työn takana. Jos hän saa tällaisen vastaanoton, en yhtään ihmettele mikäli yritys jää ainoaksi... Lehdistä sitten luetaan näitä tarinoita suurilla otsikoilla varustettuina. Lehdistö ei ainakaan koreile hienovaraisella kohtaamisella.

Kyllä yksilö on aika suuren koneiston hampaissa. Niin se menee.

10.50 "otan hatun kouraan" ja nöyränä menen kuuntelemaan mitä tohtori mahtaa sanoa. Ei taida kannattaa käyttää nenäsumutetta sitä ennen.. Saatan vielä vaikuttaa liian terveeltä.

Pieni kesäinen pala kuitenkin tähän loppuun, ettei mene liian synkäksi ;).

Mansikkaraparperipiirakka eiliseltä. Hyvää oli - vieraillekin maistui :).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti