keskiviikko 1. toukokuuta 2013

ETM: Turhauttaa!

Laitan näihin "muka elämäntapamuutoksesta" kertoviin teksteihin jatkossa tuon ETM eteen. Voivat sitten kiinnostumattomat skipata nämä suoraan. Tuo "muka" viittaa kyllä ihan suoraan tämän hetkisiin fiiliksiin.

Turhauttaa, ärsyttää ja v*tuttaa... Ruokailut on menneet päin persettä viikon verran ja liikuntakin jäänyt vähäiseksi. Olen toki liikkunut, mutta en niin paljon, että olisin tyytyväinen.

Blogit huutavat kilpaa terveellisyydestä, resepteistä, ruoka-aineista yms. yms. yms. Siitä viidakostako pitäisi sitten saada jotain tolkkua?

Liikunta ja ruokavalio kulkevat täysin käsi kädessä. Olen syönyt epäterveellisesti, tuntenut kropan väsyneeksi ja liikkunut vähemmän. Hah! Aivan suora yhteys. Kroppa väsähtää kun se ei saa tarvitsemiaan terrrrrrrrveellisiä matskuja. Tai ehkä oikeammin niin päin, että niiden lisäksi sinne on mennyt liikaa skeidaa! Vaan mikä hemmetti siinä on, että vääränlaista herkkua pitää kitusiinsa mättää?

Todella suuri ärsytys!

Jos jotain positiivista niin viime viikollahan sitten siitä loppukesäksi asettamastani 7km lenkistä juoksin 6,5km. Alussa kävelin 500m, että vähän lämpenen. Kahvakuula on myös ollut säännöllisessä käytössä. Mutta se ruokavalio!!!

Periksi en aio antaa. Olen hittovie taistellut näiden asioiden kanssa aina ja nyt päässyt kuitenkin oikeasti alkuun muutoksessa. Luulenpa, että tällekin turhautumiselle on syynsä opitussa tavassa luovuttaa. Ajatus "minusta ei ole mihinkään", ei todellakaan ole vieras. Vaikka en enää ajattele noin itsestäni isossa mittakaavassa, nostaa tuo ajatus tällaisissa tilanteissa päätään. Vaan milläpä sen saisi hiljennettyä? Onnistumalla, pääsemällä tavoitteeseen, näyttämällä sille ajatukselle, että se oli väärässä ja voittamalla itsensä.

En muuten aio kantaa sitä taakkaa mukanani, että olen jälleen epäonnistunut. Ei se koske vain tätä elämäntapamuutosta, se on paljon isompi kokonaisuus. Kyllähän tällaisen muutoshalun takana on aina jotain isompaa mitä tavoitellaan. Niin mä ainakin uskon. Tekeekö muutos sitten paremmaksi ihmiseksi? Ei, mutta sen tuoman hyvän olon ja terveemmän kehon myötä uudistuu ja hyväksyy itsensä paremmin.

Tästä kirjoittaminen muuten onkin näemmä yllättävän vaikeata. On tilanteita, joissa kestän itseeni kohdistuvan arvostelun oikeinkin hyvin (mm. työminäni kykenee vastaanottamaan aika laidallisen tavaraa - se kun kohdistuu nimenomaan siihen kuka töissä olen). Muutoin tämä mun olemus onkin avoin haava ja siihen muutostarve perustuu. Kukapa ei haluaisi näyttää hyvältä, tuntea itsensä kauniiksi ja ennenkaikkea olonsa energiseksi? Aika monesti tulee irvistettyä peilikuvalle... Niinkun ihan oikeasti. Tosin silloin lopulta alkaa naurattaa :D.

Selviytymiskeino. Laskea leikkiä kipeästä asiasta. Ainahan mä nämä makkarat käännän vitsiksi. Se on laastari haavan päällä. Ei laastari mitään paranna, mutta se auttaa, ettei haava mene pahemmaksi. Kyllä se siitä sitten paranee.

Huomaan muuten, että kun nyt olen syönyt epäterveellisemmin, vetää mieleni mustaksi myös oman kehonkuvani suhteen. Tällaista ei ole ollut taas hetkeen. Nämäkin ajatukset on vaan pakko työstää pois mielestä, jotta voi nostaa leuan rinnasta ja alkaa katsoa eteenpäin.

Hoblaa - kyllä tämä taas tästä!

1 kommentti:

  1. 6,5 kilometriä juosten, sitä ainakin kannattaa hehkuttaa useamminkin kuin kerran!!

    asiat ja tavat muuttuu hiljalleen mut ne kuitenkin muuttuu! välillä sitä todella tympääntyy painimaan itsensä kanssa mutta kyllä se onnistuminenkin sieltä taas nostaa päätään, niinkuin uumoilitkin. tsemppiä!

    VastaaPoista