tiistai 21. toukokuuta 2013

Irti seinästä

Musta paita, mustat housut, tukka ponnarilla, lähes meikitön...

Ajatus siitä, ettei kelpaa kellekään. Kokemus arvottomuudesta. Tarve tulla huomatuksi, mutta kuitenkin tarve hävitä massaan - kadota seinään.

Arvottomuuden tunne ja pelko hylkäämisestä oli edellisen parisuhteen aikaan niin voimakas, että monesti ajattelin, että jos eroaisimme en kelpaisi enää kenellekään. Aina sanotaan, että ulkonäköön ihastutaan, mutta luonteeseen rakastutaan. Minussa ei ollut mitään mihin ihastua.

Eron jälkeen oli aika todistaa itselleni, että kelpaisin myös muille. Lähdin parisuhteestakin rumasti. En osannut muuta. En uskaltanut irrottautua yksin. Käytöstäni kannan mukanani lopun elämää. Olen kuitenkin saanut anteeksi ja antanut itselleni anteeksi. Koskaan en silti unohda.

Ensivaikutelma minusta syntyi nykyisen miehen kanssa muutoin kuin kasvotusten, yhteisen tutun kautta ja sen myötä muutamissa nettikeskusteluissa. Siispä luonne tuli jälleen esiin ensin. Mukanani oli pelko siitä kelpaisinko kun tapaisimme. Epävarmuus oli valtava, mutta peitin sen. Oli luotettava siihen, että luonne ajaa ulkonäön edelle.

On suuri työ muuttaa kuvaa itsestään, sillä kokemukset ovat todella syvällä. Sitä katsoo peilistä itseään ja näkee ruman ihmisen. Sitä katsoo muita kadulla ja toivoo olevansa heidän kaltaisensa. Sitä ostaa mustia vaatteita, jotka saavat katoamaan massaan kun ei halua erottua. Ei ole väliä mitä pukee eikä tarvitse pitää itsestään huolta.

Eilen kaupasta tarttui mukaani pirtsakan vihreä paita. Se kertoo omaa tarinaansa siitä, että olen erottumassa seinästä. Tarve kadota massaan ei enää ole niin vahva.

On totta, että on ensin hyväksyttävä itsensä ennen kuin voi olla hyvä olo. Kuitenkin uskon, että muilla ihmisillä on suuri merkitys siinä millaisina itsemme näemme. Elämäämme vaikuttavat perhe, ystävät, työyhteisö, parisuhde, harrastuspiiri ja lukuisat muut asiat. Näiden avulla ihmisellä on mahdollisuus muuttaa minäkuvaansa. Voisin puhua jopa pelastumisesta. Olen pelastunut tekemieni ratkaisujen ja ympärilläni olevien ihmisten ansiosta.

Muutos saa aikaan myös sekasortoa sillä kyse on suurista muutoksista. Muutun jatkuvasti ihmisenä ja etsin omaa tietäni. Etsin vielä vastausta siihen kuka olen. Tiedän mikä minulle on tärkeää ja mitä ominaisuuksia pidän arvossa. Minäkuvan muuttuminen on myös hämmentävää. Ihan kuin tutustuisi itseensä uudelleen.

Toisinaan arvottomuus nostaa päätään. Tavallaan ajattelen, että sille on annettava lupa. Arvottomuuden kokemusta ei saa peittää tai se kerääntyy isoksi möykyksi. Tunteita täytyy aina kuunnella ja niiden täytyy antaa tulla, vain siten eheytyminen on mahdollista. Seuraavalla kerralla sitä voikin sitten tuntea itsensä taas hieman arvokkaammaksi :).

No tällaista tällä kertaa - pieni pohdinta näin aamupäivän kunniaksi ;). Tästä voikin sitten jatkaa päivää kohti iltavuoroa! Aurinkoista tiistaita <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti