maanantai 20. toukokuuta 2013

Romantiikasta ja vähän muustakin...

Olen romantikko henkeen ja vereen. Romantiikka ei ole aina suuria tekoja kuten suuria lahjoja vaan se on yhtälailla toisen huomioimista arjessa.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että romantiikkaan kuuluu antaa toiselle kokemus siitä, että hän on erityinen. Pieni sana, katse, hymy, flirtti... Jopa pieni mustasukkaisuus on mielestäni romanttista.

Mustasukkaisuutta olen miettinyt paljon. Toisaalta se on ristiriidassa luottamuksen kanssa. Kyllähän kaikki perustuu luottamukseen. Ilman sitä ei mikään toimi. Toisaalta taas olen sitä mieltä, että "omastaan" saa olla hieman mustasukkainen ja se on ihan tervettäkin - osa elämää.

Olen kuitenkin kokenut mustasukkaisuuden, joka oli sairasta. Sellaista elämää ei voi elää. Vainoharhaisuus, jatkuva perään soittelu, valehtelusta syyttäminen, uhkailu. Sitä elämää ei onneksi kauaa kestänyt ja se oli hyvä opetus.

Onko tämä romantiikasta haihattelu sitten vain naisten juttu? En tiedä... Luulisin, että miehetkin haluavat kokea olevansa erityisiä. Tiedän miehiä, jotka ovat henkeen ja vereen herrasmiehiä. Mitenkä on heidän kohdallaan? Onko naisen osoittama romantiikka liikaa? Kuuluuko miehen heidän mielestään olla se, joka kohtelee naista kuin kukkaa kämmenellä ja luo romantiikkaa suhteeseen? Enkä tarkoita sitä, että nainen sitten olisi kylmä ja huomioimaton. Nainen puolestaan voi osoittaa arvostuksensa miehen eleitä kohtaan. En ole elänyt koskaan romantikkomiehen kanssa, joten paha mennä arvioimaan tilannetta ja ajatuksia ;).

Kohteliaisuus ja toisen huomioiminen sekä arvostaminen voivat olla osa elämää vaikka toinen ei olisikaan romantikko. Sitten on niitä miehiä, joita ei vaan oikeasti kiinnosta toisen kaunis kohtelu. Tämä ei ole katkera tilitys - minua osataan kyllä kohdella kauniisti vaikkei mies mikään romantikko olekaan ;).

Tokihan joskus on niin, että kun toinen on umpiromantikko ja toinen ei oikeastaan ollenkaan, se turhauttaa.

Romantiikka omalla kodallani kulkee vahvasti käsi kädessä mielikuvituksen kanssa. On ihanaa haaveilla, kuvitella, unelmoida... Pystyn helposti kuvittelemaan romanttisia tilanteita ja eleitä. En kuvittele elämän olevan ruusuilla tanssimista eikä elämä mitenkään voi aina olla ihanaa. 


"Elämä ei ole pelkkää seksiä ja samppanjaa, mutta siihen tulee pyrkiä"

Mä niin pidän tuosta ajatuksesta. Mielestäni se kätkee taaksensa juuri sen, että arjenkin keskeltä löytyy hetkiä, jotka ovat juhlaa.

Ehkä kaikista pahinta on toisen halveksunta. Halveksuntaa ei voi peittää. Sen näkee silmistä, eleistä... Ihan kaikesta.

Silmät ovat todella sielun peili, joilla voi viestiä toiselle sanattomasti paljon. Sanaton viestintä on hyvin voimallista. Sillä voi viestiä positiivista ja negatiivista. Sillä voi monesti kertoa enemmän kuin sanoilla. Se ei myöskään koskaan jää huomaamatta. Kirjeenkin voi jättää lukematta, mutta katsetta ei huomaamatta..

Joskus romantikko itsessään täytyy hiljentää. On valittava mitä ominaisuuksia on vaalittava, mitkä ovat tärkeimpiä. Sitten on elettävä valinnan kanssa. Tulee kuitenkin tilanteita, joissa ominaisuudet puskevat pintaan voimalla sillä ne ovat osa meitä. 

Runoissa on monesti mieletön määrä romantiikkaa, joka laittaa suorastaan mahanpohjan kutisemaan. Romantikko sisälläni ei koskaan kuole.

"Kevyt kosketus,
ihojen hilpeä leikki
kanssasi, rakas -
käsiemme juttelu
kauneinta musiikkia."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti