torstai 6. kesäkuuta 2013

Autolla parisuhteeseen


Ajelin eilen taas varsin tyylikkäällä 2000-vuosimallin Fiat Puntollani, josta joku aikaisempi omistajista on kolaroinut takaluukun. Puskurissa on tyylikäs läpireikä eikä luukku muutenkaan ole mikään kauneuden kukkanen. Katselin ympärilläni olevia autoja ja mietin millaisella autolla melkein 30 vuotiaan kuuluisi ajaa. Mitä auto omistajastaan kertoo? No.. tässä tapauksessa siitä, että mun autoraha, matkustusraha, ym. raha syö heinää tallin pihalla :D.

Asiaan.

Hetkeksi mulle tuli sellainen olo, etten kuulu joukkoon. Aivan kuin olisin jotenkin huonompi kuin ne, jotka ajelevat uusilla autoilla. Kyllä mun ikäisellä pitäisi olla uudehko auto. Tai vaikkei uudehkokaan niin sellainen, joka näyttää hienolta. Huomaatteko mitä materialismia!

Näin en kuitenkaan ajattele muista. En koskaan mieti muista miksi heillä ei ole uutta autoa. Ei se ole mulle millään lailla merkityksellistä.

Jälleen on kokemus siitä miten itsensä kokee ja näkee. Joskus parkkipaikalla hieman nolottaa mennä siihen vanhaan ruppanaan. Sitten on vielä sekin ongelma, että se takaluukku on paikattu. Tekisi mieli laittaa takaikkunaan kyltti, että "aiempi omistaja kolaroinut" sen sijaan, että otsassani lukee "nainen ratissa".

Sitten sitä kuolaten katsoo muiden hienoja autoja ja ajattelee: "Ehkä joskus." Kun puhun hienoista autoista en tarkoita mitään urheiluautoja, jotka maksavat maltaita. Tarkoitan käyttöautoja, joiden kanssa ei tarvitse jännittää jäävätkö ne tielle. Tosin auto kuin auto voi jättää tielle... Äh. Ehkäpä tajuatte.

Kysehän on minun kohdallani omasta valinnasta. Ostamalla hevosen olen päättänyt jättää ostamatta uuden auton. Puntoon mahtuu muuten 6 kappaletta 20kg purupaaleja - olen testannut ;). Ostamalla hevosen olen kyllä päättänyt luopua aika paljosta muustakin, mutta se on osa hyvinvointiani.

Onhan se niin, että elämä on täynnä valintoja vaikka puhuttaisiin mistä tahansa osa-alueesta. Työ, raha, rakkaus, harrastukset, ihmissuhteet... Ihan mikä tahansa. Jostain mulle on jäänyt mieleen toteamus siitä, että rakkauskin on valinta. Toki rakkaus ei syty ketä tahansa kohtaan, mutta sitoutuminen on valinta ja tahtotila toiseen ihmiseen. Pitkässä parisuhteessa tuo valinta korostuu entisestään. Tulee huonoja aikoja, jolloin valintaa koetellaan. Merkityksellistä on kuinka päättäväinen on ja miten paljon tekee työtä saadakseen asiat taas kuntoon - tangoon tarvitaan aina kaksi.

Me emme saa haluta toisiamme niin, että valehdellaan
Kotona koskaan rakkaillemme, tämä on sääntö ensimmäinen.
Emme saa sanoa toisillemme: "Mitäpä jos kaiken riisuisimme?
Avaamme viimeisenkin portin." Tämä on sääntö numero kaks.

Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa, hiljentää risteyksiin ajoissa.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa, kääntyä kotiin ajoissa.

Me emme saa katsoa toisiamme niin, että totuuden paljastamme.
Laskemme sisään ja iäksi viereen, tämä sääntö kolmas jo on.
Emme saa tarvita toisiamme niin, että vajotaan.
Emmekä elää voi omillamme, tämä on sääntö lohduttomin.

Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa, hiljentää risteyksiin ajoissa.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa, kääntyä kotiin ajoissa.

Emme saa hylätä toisiamme, entä jos sittenkin rakastumme?
Jos alussa yhdeksi meidät luotiin, tämä on sääntö viimeinen.

Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa, hiljentää risteyksiin ajoissa.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa, kääntyä kotiin ajoissa.

(Anna Puu: Säännöt rakkaudelle)

Pidän kovasti paljon tuosta Anna Puun kappaleesta ja joka kerta mietin mitä kätkeytyy noiden sanojen taakse. Mielestäni ne kuvaavat kuitenkin varsin osuvasti rakkauden haastavuutta ja sitä miten on kyse päätöksistä. Rakastaminen tarkoittaa myös aina jostain omasta luopumista. Koskaan luopuminen ei saa mielestäni tapahtua toisen toiveesta vaan omasta halusta. En tarkoita sitä, että pitäisi antaa oma elämänsä pois, mutta aina on eri asia olla toisen kanssa kuin yksin.

Tästä ei muuten millään muotoa pitänyt tulla parisuhdekirjoitus :D. On varsin näppärää aloittaa auton merkityksestä ihmiselle ja päätyä puimaan parisuhdetta. Aasinsillat ovat erikoisalaani! 

Tämä kirjoitus on muuten järjestyksessään 200. Elokuussa tulee kuluneeksi 2,5 vuotta ensimmäisestä blogitekstistä tässä blogissa. Ratsastusblogia olen pitänyt 2010 kesästä. Jos teille joskus tulee mieleen aiheita mistä voisin kirjoittaa, toivon, että jätätte kommentin - vaikka anonyymisti. Haluan kirjoittaa sekä itseni, että teidän iloksenne, joten ideat ovat enemmän kuin tervetulleita :).



1 kommentti:

  1. Heh, miten sattukin ! Tätä Anna Puun kappaletta on tullut kuunneltua tänä keväänä, kun on ollut tätä pientä kriiseilyä parisuhteessa. Ihanat sanat. Muistuttaa siitä että parisuhde perustuu myös niihin sääntöihin ja yleensäkin JÄRKEEN, ei vaan siihen, miltä musta just nyt tuntuu. Muutenkin Anna Puu on ihan lemppari, se saa soida joskus kun tanssin mun häätanssin! :)

    VastaaPoista